Yrittäjyyden autuus ja ihanuus

Olin yhtenä iltana pienessä yrittäjien tapahtumassa ja siellä eräs pitkäaikainen yrittäjärouva toi esille harminsa siitä, että meitä kutsutaan yrittäjiksi. Hänen mukaansa termin tulisi olla “mahdollistaja”, sillä yrittäjä on sellainen henkilö, joka vain yrittää ja yrittää ja yhä vain yrittää.

Olen kasvanut yrittäjäperheessä, siskoni on ollut yrittäjä ja minäkin lähdin nyt sille polulle. Kokemukseni mukaan voin rehellisesti sanoa, että kyllä tämä joka halvatun päivä on yhtä yrittämistä. Yrität saada asiakkaita, yrität pitää vanhat asiakkaat, yrität saada kirjanpidon täsmäämään, yrität keksiä mitä mielikuvituksellisempia markkinointikampanjoita, yrität tehdä jotain muutakin, kuin työtehtäviä, yrittäjä, yrittäjä… Minusta kyllä erittäin osuva titteli, en vaihtaisi.

Mutta miksi minä lähdin tälle viidakkopolulle?

Suunnittelin, että kun ryhdyn yrittäjäksi, teen pari vuotta vähän niitä ja näitä hommia ja kun pankkitilille ei enää mahdu rahaa, niin muutan Kreikan saaristoon viettämään hyvin ansaittuja, leppoisia, ennenaikaisia eläkepäiviä. Otin ratkaisevan askeleen ja noin kolmen päivän päästä totuus alkoi valjeta; en ehkä pääsekään kovin nopeasti Kreikkaan tai ehkä jopa…ikinä…!

Totta se on, en ole mikään ydinfyysikko, mutta en kuitenkaan ihan noin yksinkertainen. Surullisen hauskaa on se, että moni oikeasti asettaa yhtäläisyysmerkin sanojen yrittäjä ja rikas väliin.

Tähän liittyen pari käsittämätöntä juttua: Eräs kampaaja kertoi minulle, että hän sai aina laittaa tuttujensa hiuksia ja sai siitä pienen korvauksen. Mutta kun hän perusti kampaamon, nämä jättivät käymättä, koska hänelle tulee rahaa muutenkin. En tiedä, kamalaahan se olisi, jos tulisi vaikka liikaa. Tiedän myös LVI-asentajan, jonka kaikki asiakkaat olivat naapurikunnista, oman kunnan asiakkaat tilasivat asennukset heidän naapurikunnasta. On se totta vie hyvä varmistaa, että ei sitten minun rahoillani lähde Teneriffalle, joutuisi vielä pensasaidan yli katsomaan, kun matkalaukkuja tungetaan tilataksin takaovesta. Ei se semmoinen käy. Huippujuttu on se, että minä henkilökohtaisesti en ole tällaista kokenut, voin vain ihmetellä ja sympatiseerata täältä sivusta.

Muistan nähneeni kerran jonkun laskelman, jossa tuotiin esille, mitä yrittäjä tienaa ja mitä siitä jää käteen. Taisi olla jotain sinne päin, että 100 eurosta noin euro viisikymmentä jäi jauhelihaa varten. Tosin tuossa tilanteessa houkuttelevampi on Lidlin siideriolutlonkerohyllyväli, siellä on kuitenkin hinta-laatusuhde kohdallaan ja tuotteestakin saa jonkin verran helpotusta. Olihan tuo laskelma vähän liioiteltu, mutta ymmärtäähän kaikki, että jos tunnista laskuttaa 70€, niin ei se kaikki jää käytettäväksi Mersun ostoon.

Tästä huolimatta, siis huolimatta siitä, että minulla vielä ei ole sitä Mersua,  tällaisessa elämäntyylissä on jotain hyvin kiehtovaa.

Vapaus ja itsenäisyys, oman ajan hallinta. Voin ihan vapaasti itse määritellä, milloin teen töitä ja kuinka paljon teen ja vähän sitäkin, että millaisia tehtäviä. Toki tätä vapautta jonkin verran rajoittaa saapuvien laskujen määrä, sillä niitä pitää yhä maksella.

 

Mahdollisuus muokata omaa työnkuvaansa haluamaansa ja vaikka ihan uuteen suuntaan. Teen kaikenlaista, mikä kiinnostaa ja vähemmän sellaisia epäkiinnostavia juttuja. Luonnollisesti tässäkin on jokin maailman säännöstö ja jonkin verran joutuu tekemään tyhmiä juttuja, mutta niidenkin tekemisen voi ihan itse aikatauluttaa ja suunnitella. Kuten vaikka se kirjanpito, yleensä siis viimeistä palautuspäivää edeltävänä iltana pyörin keittiössä ympyrää enkä tiedä, missä kaikki kuitit ovat. Oman haasteensa tehtävään tuo se, että tietenkin pitää pohtia, mitä kaikkia kuitteja sinne saa ujutettua ilman kirjanpitäjän tarkentavia kysymyksiä.

Vaihtelevat päivät. Tällaiselle rutiineja välttelevälle friikille, on aivan taivas, kun ei tiedä, minkälainen päivä on huomenna. Oikeasti. Olen ihan liekeissä, kun sattuu ja tapahtuu ja joutuu sopeutumaan uusiin tilanteisiin. päivät, jotka on tarkkaan etukäteen suunniteltu, väsyttävät.

Positiivinen stressi. Tämä potkii eteenpäin. On hyvä, kun on pientä painetta, niin asioita tapahtuu tehokkaammin. Kun on itse vastuussa tekemisistään, ei voi syyttää muita ja silloin hommissa on ihan eri vivahde.

Jos nyt sitten pohdit, että olisiko tällainen elämä sinulle, niin mieti vielä seuraavia juttuja:

Jatkuva epävarmuus. Niin siis, et voi olla varma, että sinulla on töitä, vaan se riippuu monista asioista ja kaikkiin et voi edes itse vaikuttaa.

Rahahanojen aukeaminen vie aikaa ja välttämättä eivät aukea kunnolla lainkaan. Sinulla pitäisi olla jatkuva asiakasvirta ja asiakkaiden hankkiminen on oma haasteensa. Ihan niinkin yksinkertainen asia, kuin puhelun soittaminen on aivan järkyttävää. Sinun pitää siis soittaa tuntemattomalle ihmiselle ja myydä osaamistasi, kertoa, mitä teet. Tuon puhelun edelle menee helposti mm. tiskikone, komposti, sukkien lajittelu ja nenäliinojen silitys. Mutta rahaa ei valu lompakkoon, ellet sitä itse tyrkkää liikkeelle.

Loputtomasti työtunteja, myös sunnuntaisin ja juhannusaattona. Lomaa ei voi pitää kuten palkkatöissä. Joitakin asioita on hoidettava niin sanotun virka-ajan ulkopuolella. Jos olet palveluammatissa, niin iltatyöt ovat välttämättömiä. Jos minä esimerkiksi olen määritellyt, että vastaanottoni on auki klo 8-15, mutta asiakas haluaa hampaiden valkaisun klo 17, niin silloin helposti olen töissä iltaseitsemään, sillä toivon sen vaikuttavan siihen, että hän tulee uudestaankin.

Vaikuttaa koko elämään, on siedettävä keskisuurta sekamelskaa. Kaikki nuo yllä mainitut vaikuttavat tietenkin siihen siviilielämään. Aika helppoa olisi, jos sinkkuna viilettäisi, mutta kun minullakin kotona on koira, lapsi ja mies (tässä tärkeysjärjestyksessä), niin kyllähän minun epäsäännölliset työaikani vaikuttavat koko perheeseen.

Olen miettinyt, että suurin syy, miksi lähdin yrittäjäksi, on se, että ihailen ihmisiä, jotka ottavat oman elämänsä vahvasti haltuun ja halusin kokeilla siinä onnistumista. Yrittäjyys ei ole jokaiselle, joten mieti tarkkaan, onko sinusta siihen oikeasti. En väitä, että minusta on, aika näyttää. Minulla oli upea mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä osa-aikaisesti palkkatyön ohella, se auttoi päätöksen teossa.

Eli vaikka tuossa alussa vähän purnasinkin, niin kyllä tämä tähän asti on ollut minun juttu. Tosin sen verran tunnen itseäni ja olen matkan varrelta muutoinkin oppinut, että parin kuukauden päästä äänessä voi olla ihan toinen kilkutin. Mutta ei se mitään, sitten mennään sen mukaan. Nyt kuitenkin nautitaan tästä hetkestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *