Työnohjaus, täyttä huuhaatako?

Kyllä aikuisen ihmisen nyt pitää ihan itse pärjätä ja hoitaa hommansa, kun on ne kerran aloittanutkin. Ihan naurettavaa lähteä keskustelemaan jonkun tuiki tuntemattoman tyypin kanssa omista työskentelymetodeista. Ajan voi käyttää kyllä huomattavasti järkevämminkin.

Tämä oli ajatukseni työnohjauksesta. Työnantajani tarjosi tätä mahdollisuutta ja työterveyshuollosta ehdotettiin käyntejä, mutta minä pärjäsin mielestäni paljon paremmin ilman, että käyn vinkumassa nahkasohvalla aikani riittämättömyyttä. Sinnehän sitä aikaa olisi taas hukkunut tuntitolkulla ja rahoja olisi käytetty ihan turhaan! Taas.

Yrittäjänä huomasin melko pian olevani ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen kuin työssäni eli täytin jokaisen mahdollisen hetken erilaisilla tehtävillä, nappasin kiinni kaikenlaisista projekteista ja mahdollisuuksista, sillä pitihän minun saada tuloja. Ei siis ihan mennyt niin kuin olin suunnitellut..

Mutta universumi se on kyllä aika veikeä ja kuinkas sitten kävikään… Ammattiliitolta tuli postia, jossa tarjottiin ryhmätyönohjausta yrittäjille ja maksutta. Mietin hetken ja toisenkin, tuli muistutusviesti ja hyppäsin rohkeasti tasahypyn ja ilmoittauduin. Tunsin olevani niiiiiiiiin mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta totta se on, että eihän muutoin koe ja opi uutta.

Odottavin mielin junalla matkustin, etsin oikean paikan ja nousin hissillä ylös samalla miettien, mitenkähän ohjaus ryhmässä toimii. Työnohjaaja ilmoitti aluksi, että hän ei ole mikään toiminnallisten harjoitusten ystävä, joten niitä ei tehdä paljon. En siitä osannut olla hyvilläni enkä pahoillani, koska en tiennyt mitä ne toiminnalliset harjoitukset ovat. Mutta ei aikaakaan, kun minulle ilmaantui hetki kokea sellainen, sillä hän yllätti meidät kaikki kertomalla, että tapaamisen aluksi kuitenkin teemme yhden.

Ja siinä se oli, jälleen hetki, jolloin olin niin kaukana mukavuusalueeltani, että koko boksia ei näkynyt edes kiikareilla.

“Kävelkää metsässä ja aistikaa metsän tuoksut ja äänet” En mitenkään pystynyt. Minulta puuttuu kyky kuvitella metsä Pasilan betonilähiössä sijaitsevaan kokoustilaan.

“Siirtykää kaupunkiin, aistikaa sen tuoksut ja äänet.”  No nyt olisi sijainti ollut ihanteellinen, mutta siinä ympyrää kävellessäni ajattelin vain, että olen ainoa, jolla on villasukat.

“Kun kohtaatte, nyökätkää kevyesti toisillenne.” No nyt oli selkeä tehtävä, mutta tunsin itseni idiootiksi.

Ja tämä jatkui: “Kun kohtaatte toisenne, koskettakaa polvella, laittakaa jalkapohjat vastakkain, laittakaa pikkurillit vastakkain…” Erilaisia, mitä ihmeellisimpiä tervehdyksiä, mitä ei normaalielämässä tehdä. Ei tällaista ole.

Ja lopuksi: “Kun kohtaatte toisenne, keskustelkaa briljantiksi.” Siis täh? Piti keskustella jollain itse keksimällä kielellä. Siinä minä pyörin niissä villasukissani ja mutisin jotain “sgjalk sjmrlet klosnjgpok jhnsyyuk khsoolksujt”. Se on briljantin kieltä ja tarkoittaa: onneksi näitä toiminnallisia harjoituksia ei ole suuressa määrin, sillä en ymmärrä, miten tämä auttaa minua selviämään työssäni.

Omassa parisuhteessani olen saanut kuulla usein, että olen mustavalkoinen eli asia on joko näin tai noin, ei mitään siltä väliltä. Ja niin taidan olla, mutta myönnän tässä kohtaa ylpeänä olevani mustavalkoinen. Kyllä asioilla pitää olla jokin tarkoitus. Olin iloinen, että tapaaminen oli maksuton.

Alkujärkytyksestä selvittyäni, koin kuitenkin, että illanvietosta oli hyötyäkin. Ryhmäläiset olivat avoimia ja mielipiteitä heitettiin rohkeasti ilmaan ja niitä peilattiin joka suuntaan. Ensimmäisen kerran aiheena olivat henkilökohtaiset arvot ja sain tehtävän kautta minulle uuden työkalun, jolla voin tarkkailla jatkossakin omaa toimintaani. Se oli oikeasti hyvin mielenkiintoista ja avartavaa. Tehtävässä piti luetella ensin liuta itselle tärkeitä arvoja ja sitten valita niistä kuusi tärkeintä. Minun kuutoseni olivat:

Rehellisyys

Luottamus

Perhe

Luonto

Rauha

Ystävät

Näistä muodostui seuraavanlainen kuvio:

Henkilökohtaiset arvoni

Saat vapaasti tehdä tämän saman tehtävän. Kirjaa itsellesi ylös sinulle tärkeitä arvoja, vaikka kolme-viisi minuuttia ja valitse lopuksi niistä kuusi tärkeintä. Laita valitsemasi kuusi ympyrälle. Sen jälkeen sinun tulee valita aina kahden arvon välillä, kumpi on tärkeämpi ja vetää nuoli vähemmän tärkeästä tärkeään. Lopuksi näet, mihin on tullut eniten nuolenkärkiä. Mieti, elätkö tämän mukaan.

Itselläni perhe sai eniten nuolenpäitä, mutta jos tarkemmin ajattelen, niin valitettavasti perheen edelle menee välillä työ. Pidän siis perhettäni tärkeänä, mutta oikeassa elämässä jostakin syystä siitä on helppoa nipistää, jos tarvitsen tilaa johonkin muuhun. Lisäksi kuviossa mielenkiintoista oli se, että koen luonnon olevan minulle erittäin tärkeä, mutta tässä vastakkainasettelussa se ei saanut yhtään nuolenkärkeä. Järkyttävää, maailman vedet täyttyvät muovista vain pelkästään minun ajatusteni voimasta. Mutta ei hätää, kun on rauhaa ja luottamusta.

Muistelin, vähemmän kaiholla, kun olen ollut työtehtävissä, joissa olen joutunut työskentelemään välillä omien arvojeni vastaisesti, se on melkoisen kuluttavaa. Niin silloin, kun elää omaa elämääkin osin arvojen vastaisesti, se on täyttä hulluutta. Siihen ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin ihan itse vain. Nyt vain järki käteen, työtä pitää vähän suunnitella.

Työnohjauksen tapaamisia on vielä seitsemän jäljellä. Alkujärkytyksestä huolimatta, odotan kuitenkin innolla lisää työkaluja oman tilanteeni kuvaamiseen. Eniten kuitenkin odotan keskustelua kyseisessä ryhmässä, on todennäköisesti hedelmällisempää, kun asioita pohditaan monelta eri kannalta ja yli ammattirajojen. Toiminnallisten harjoitusten aikana minulla varmaan on kuitenkin  harmittavasti umpisuolen tulehdus.

Sinä ihana ammattitaitoinen esimies. Jos koet tarvetta työnohjaukselle tai joku läheltäsi ehdottaa sellaista, suosittelen hyppäämään mukaan. Oma mieltymyksesi sitten on menetkö yksin vai ryhmässä, mutta uskon, että se aika ei kuitenkaan ole hukkaan heitettyä. Mikä tahansa apu on aina tervetullutta, jotta pysyt iloisena työssä ja nautit siitä, mitä teet. Ja jos vielä nautit toiminnallisista harjoitteista, niin sinne vaan, minäkin opin uuden kielen, hsklkjsljojjasj gluklog!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *