Touhuaako stressi isäntänä vai renkinä?

 

“Pakene tai taistele” on ilmaisu, jolla esitetään ihmisen reaktiota stressaavassa tilanteessa, ja se onkin hyvin kuvaava. Sen avulla meitä pyritään muistuttamaan, että totta tosiaan me ihmisetkin olemme eläimiä ja vasta eilen kirmasimme metsissä keräilijöinä ja metsästäjinä, jokaisen meidän sisällä asuu pieni luolamies. Tällä mielikuvalla pyritään selittämään sitä, että elimistömme reagoi vielä samalla tavalla kuin kymmenen tuhatta vuotta sitten, vaikka ympäristömme on muuttunut.

Kuva Pixabay

Kun kohtaamme epämiellyttävän tilanteen tai jonkinasteisen vaaran, niin se aiheuttaa elimistössämme stressireaktion, jolla on osansa siinä, että pystymme toimimaan itselle edullisella tavalla. Elimistöön erittyy stressihormoni kortisolia ja kyky vaikkapa juosta on lähes yli-inhimillinen. Kun tilanne on ohi, voi taas jatkaa rentoa oleskelua. Yksinkertaisena esimerkkinä luolamiehen pakeneminen sapelihammastiikerin kohdatessaan, nykyihmisellä vähän laimeampaa, vaikka työhaastattelu, yksi jännittävimmistä tapahtumista ihmiselon aikana.

Kyseessä on siis normaali stressitilanne, ihan turvallinen ja tarpeellinen, jotta hommasta selviää kunnialla. Jos kyseinen olotila kuitenkin on niin sanotusti jatkuvasti päällä, homma kusee pahasti.

Elääkseen jotenkuten mukavasti ihmisen pitää tehdä töitä. Huolestuttavaa on, että liian usein kuitenkin kuulee töitä olevan niin paljon, että porukka on vähän kuutamolla, eikä oikein tiedä mihin keskittyisi. Työntekijät kärsivät siitä, että työnteko keskeytyy useasti ja vaatii nopeaa reagointia erilaisiin, äkillisesti muuttuviin tilanteisiin. Ajatukset eivät pysy kasassa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että totta on. Kun tekemisesi keskeytyy, joudut tavallaan aloittamaan alusta useamman kerran, koska et muista mitä olit tekemässä ja se on todella kuluttavaa. Suoraan kuin elokuvasta Päiväni murmelina.

Pakeneminen töistä ei kuitenkaan ole aina vaihtoehto, joten helposti joutuu jatkuvaan taisteluun. Aina voi tiettenkin myös leikkiä kuollutta, mutta se ei kanna kyllä kovin pitkälle.

Jos olet ajautunut taistelutilanteeseen töissä, se suurin piirtein näyttää tältä:

  • Olet asettanut kaikki mahdolliset hälyttimet, jotta sinulta ei missään tilanteessa jää yksikään sähköposti, tekstiviesti tai puhelu huomaamatta
  • Sinulla on kaksi, jopa kolme puhelinta (oma, työ ja päivystys)
  • Teet tehokkaasti useampaa tehtävää yhtäaikaa. Töistä lähtiessäsi, sammuttelet 25 ohjelmaa ja yrität painaa mieleesi, mitä niillä kaikilla olit tekemässä, jotta muistat jatkaa huomenna samasta. Jonkun olet saanut valmiiksikin, mutta unohtanut lähettää sen.

Jos olet päätynyt esittämään kuollutta, se tarkoittaa sitä, että tulet töihin ennen muita, tarkistat kalentereista onko jokin muu huone kuin omasi vapaana, otat kannettavan kainaloon ja piiloudut johonkin. Nyt te ajattelette, että tuo on kyllä aika kaukaa haettua, absurdia kerrassaan. Voi olla, mutta siellä minä olin, vaan sieltäkin löydettiin, en ilmeisesti ollut uskottavasti kuollut.

Jatkuva valmiustila tarkoittaa siis pitkittynyttä stressiä. Se johtaa usein niihin epäterveellisiin elämäntapoihin, joista olen jo aikaisemminkin puhunut. Sen kaikenlaisen ei niin fiksun syömisen lisäksi mukaan hyppäävät usein myös alkoholi ja tupakointi. Minä en polta, en ole koskaan polttanut, mutta eräs entinen työkaverini aloitti tupakoinnin 45 -vuotiaana, koska se helpotti työssä oloa. Tupakoimalla sai myös ylimääräisiä taukoja. Hän poltti ja minä vedin muffinsseja, naurattaa itseänikin, kun kirjoitan tätä. Mitä mieltä sinä olet, oliko työssämme mitään järkeä, jos se sai meidät kohtelemaan itseämme tuolla tavalla?

Pysähdy, tutki itseäsi ja keskustele itsesi kanssa, tunnistatko jotain seuraavista?

Pitkittyneen stressin oireita ovat:

Fyysiset:

Päänsärky

Huimaus

Sydämentykytys

Pahoinvointi

Vatsa- ja selkävaivat

Hikoilu ja flunssakierre

Psyykkiset:

Jännittyneisyys

Ärtymys

Aggressiot,

Levottomuus

Ahdistuneisuus

Muistiongelmat

Unihäiriöt

Vaikeus tehdä päätöksiä

 

Mitä sinä sitten voisit tehdä? Työpaikalla ensiarvoisen tärkeää on toimiva suhde oman esimiehesi kanssa, se että teillä on hyvä keskusteluyhteys auttaa tarvittavien muutosten toteuttamisessa. Jos vuorovaikutus ei toimi, niin nosta asia esille. Siitä seuraavat keskustelut ja tapaamiset voivat olla todella rankkoja ja uuvuttaa lisää, mutta suosittelen sitä silti ennemmin kuin hiljaisuutta ja kiukkuista jupinaa yksikseen rappukäytävässä. Minä olen aina mieluummin vältellyt kriisejä ja ajatellut meneväni sieltä, missä aitaa ei ole lainkaan. Voin kokemuksesta sanoa, että pitemmän päälle se ei ole ollut järkevin ratkaisu.

Mutta sitten vielä lisäksi muista:

  • Pidä huolta unesta. Uneton ihminen on sekava, muistihäiriöinen, aivan kuin humalassa, mutta ei niin hauskaa. Unettomuus ei siis edistä millään tavalla stressistä toipumista.
  • Älä jätä liikkumista. Minulla oli yksi säännöllinen liikuntaharrastus, kävin pelaamassa tennistä kerran viikossa. Kun mäiski keltaista palloa ihan apinan raivolla, niin se kyllä helpotti ihmeellisesti. Tosin minä jätin tämän harrastuksen, koska olin niin kiireinen, ISO virhe!
  • Unohda se viinilasillinen iltaisin. Tosiasiassa alkoholi häiritsee unta etkä palaudu yön aikana kuten sinun pitäisi. Minäkin kuvittelin, että viini auttaa. No alkoholistia minusta ei tullut, onneksi, sen verran pahaa kaikki alkoholipitoinen on. Mutta kyllä helposti yhden lasillisen joka ilta saattoi juoda ja vedota siihen, että ranskalaisetkin tekevät niin. No, en tiedä heistä, mutta suomalaisen ei kannata.
  • Älä jätä harrastuksia. Tee jotain, mistä pidät oikein paljon, vaikka kasvattaisit orkideoja tai maalaisit ikoneja, mitä vain, mikä on tosi kivaa! Itse tykkäsin tehdä käsitöitä, vaikka tuotokset olivat täysin erilaisia, mitä ohje sanoi, mutta mukavaa se oli silti ja aina yllättävää, monet naurut sai. Jätin sen pois, koska ei muka ollut aikaa, ISO virhe!
  • Asioista puhuminen on tärkeää, mutta tee se sinulle luontevalla tavalla. Tutkimusten mukaan puhuminen ei sovi kaikille, toiset haluavat pitää asiat itsellään ja niillä, jotka puhuvat paljon ongelmistaan, on suurempi riski sairastua masennukseen. No ei tämä varmaankaan tarkoita sitä, että ei kannata lainkaan puhua, mutta jos ei ole sellainen asioiden vatvoja, niin ei sellaiseksi tarvitse tulla. On kuitenkin tärkeää kertoa pahasta olostaan jollekin.
  • Anna aikaa itsellesi, vain itsellesi. Kosmetologi, hieronta, jooga, istuminen metsässä… jotain missä saat olla vain omien ajatustesi kanssa, se tekee hyvää.

Joskus voi oikeasti hiukan kadottaa itseään eikä ehkä tunnista huolestuttavia oireita. Muistan, että minä olin levoton, ahdistunut ja ärtynyt. Mutta kerroin itselleni olevani taitava multitaskaaja, joka ei voi olla hetkeäkään tekemättä jotakin, koska sellainen minä olen. Niinpä täytin vapaa-aikanikin kaikella mahdollisella, jopa uuden kielen opiskelulla ja vaikutin valtavan tehokkaalta. Kerroin itselleni, että perheeni ei ymmärrä minua eikä anna minulle aikaa tehdä omia juttujani, kerroin itselleni, että perheeni estää minua menemästä eteenpäin, he vaativat minulta jatkuvasti jotakin, kuten esimerkiksi ruoanlaittoa, laittaisivat itse! 

Mielipuoli

Olin myös agressiivinen. Kerran hermostuin, jostakin hyvin tärkeästä asiasta, jota nyt en kyllä enää muista ja potkaisin seinää tuodakseni pointtini vahvasti esille. Seinä sattui olemaan kipsilevyä ja siinä käytävällä kun seisoin oikea jalka seinän sisällä, niin hiukan karisi se yrittämäni auktoriteetti ja tajusin oman naurettavuuteni. Yritä sinä ymmärtää itseäsi aikaisemmin.

Tosiasiassa kävin siis niin ylikierroksilla, että en osannut enää hidastaa ratasta, minun piti tehdä täysi stoppi. 

Nyt kun jonkin aikaa olen tehnyt töitä, jotka koen itselleni oikeiksi, pystyn jopa lukemaan kirjaa ja eilen istuin koko sunnuntain telkkaria tuijottaen. Kuulostaa absurdilta, mutta aikaisemmin minulla oli sata asiaa, joita minun piti tehdä samaan aikaan kun luin. Ei siis oikeasti, mutta en pystynyt keskittymään mihinkään ja loin itselleni illuusiota tehokkaasta ja aktiivisesta naisesta. Missasin monta hetkeä, jolloin olisin vain voinut olla ja nauttia ihanien ihmisten seurasta.

Katso menoasi ulkopuolelta, älä valehtele itsellesi, se on typeryyden huipentuma, ja kuuntele, mitä muut sanovat sinulle ja usko heitä myös. On upeaa, jos sinulla on työ, josta nautit, pidä huolta, että se pysyy sellaisena ja että sinä pysyt sellaisena kuin olet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *