Karkurin tausta

Toimin esimiestehtävissä useamman vuoden. Koin yhden työuupumuksen, jota en tunnistanut ja jota en myöntänyt kenellekään. Irtisanouduin ja lomailin miettien tulevaa.

Aloitin uudessa työpaikassa ja lopulta ylenin johtoryhmän jäseneksi, työtehtävät olivat monipuoliset ja haastavat ja työ imi täysillä mukaansa. Ja sitten tulee se huvittavin osuus: sairastuin työuupumukseen, mutta en vieläkään myöntänyt sitä. Mielestäni työterveyshoitaja ja -lääkärikin olivat väärässä, minulla nyt vain oli sellainen vaihe.

Lopulta en halunnut enää mennä töihin ja sitten päätin olla menemättä. Siirryin yrittäjäksi ja teen kaikenlaisia töitä, mitkä tuntuvat mieluisilta. Tällaista ratkaisua en suosittele kenellekään, stressi ei vähentynyt, muutti vain muotoaan. Kun ennen mietin, miten saan ne Excelit ajoissa valmiiksi, kun pitäisi ensin ymmärtää, mitä niihin laitetaan, niin nyt mietin, maksanko laskut myöhässä, jotta voin ostaa uudet housut.

Tämä stressimuoto silti sopii epäilemättä minulle paremmin. Jäin kuitenkin tosiaan pohtimaan, että jos olisin myöntänyt olleeni väsynyt enkä olisi syytellyt kaikkia muita ”vaiheestani” ja vääränlaisista Exceleistä, vaan tarttunut ongelmaan ja hoitanut sen pois, niin olisinko tehtävässä vielä.

Sitä voisin jossitella hamaan tulevaisuuteen, mutta päätinkin kertoa tarinani ja etsiä valmiiksi apua, ratkaisuja ja tukea sinulle, joka olet esimiestyössä, ja antaa vertaistukea työssä jaksamiseesi. Älä sinä livistä…