Totta se on, paremmin jaksaa, kun syö hyvin

Alla on viisi elementtiä, joiden tulisi olla tasapainossa, jotta elämä sujuu suht koht luonnikkaasti. Nämä vaikuttavat kaikki toisiinsa ja jos jossakin niistä vähän niin kuin mättää, niin kokonaisuus horjuu.

Avaan hiukan:

Ravinto. Syöt vähän sitä sun tätä, ravinto sisältää liikaa energiaa suhteessa kulutukseesi, se on ehkä mautonta tai voi olla tosi hyvääkin, mutta ravintoköyhää. Tai syöt omasta mielestäsi todella vähän, mutta totuus on se, että ahmit sitten kauppareissulla suklaapatukoita ja illalla on kolme iltapalaa. Tai sitten syöt oikeasti liian vähän, jolloin kehosi ei saa tarpeeksi energiaa toimiakseen tehokkaasti.

Tällä on vaikutus siihen, että et jaksa liikkua.

Liikunta. Ihminen on luotu liikkumaan, jos emme liiku, keho voi huonosti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen on käytävä kolme kertaa viikossa Body pumpissa tai Circuitissa vai mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Liikunnan tulee olla itselle mielekästä, sellaista, että liikkumaan tulee oikeasti lähdettyä. Ei siis ole väliä, onko se pyöräilyä, Zumbaa vai metsäkävelyä, tärkeintä on se, että saat liikettä. Näin kuluu energiaa ja keho on valmis unta varten. Itse inhoan ryhmäliikuntatunteja, kävin niissä, koska muutkin kävivät, mutta sittent ajusin, että oloni oli paljon mukavampi yksin lenkillä. Liikuntasuorituksen miellyttävyys vaikuttaa suuresti motivaatioon tehdä jotain.

Uni. Me tarvitsemme unta 7-8 tuntia vuorokaudessa. Joku kertoo pärjäävänsä viidellä, mutta oikeasti keho ei ehdi palautua siinä ajassa. Jos unta on liian vähän, ihminen on sekava, muistihäiriöinen ja keskittymiskyvytön. Jos ei nuku hyvin, ei jaksa pitää huolta elämänhallinnastaan.

Kuulin kerran yöllä, kun työpuhelimeen tuli viesti. Päätin, että en nouse, katson vasta aamulla. En kuitenkaan saanut enää kunnolla unta, kun mietin, mitä on tapahtunut, että yöllä minulle viestitellään, onko joku pois, sattunnut onnettomuus vai onkohan yksikössäni tulipalo. Kun sitten viimein annoin itselleni luvan nousta ja katsoa puhelinta, niin siellä ei edes ollut viestiä, vaan olin nähnyt unta viestin saapumisesta. Tällaiseen tilanteeseen en soisi kenenkään päätyvän, älä päivystä öisin, ei sinusta kuitenkaan ole hyötyä sen tulipalon sammuttamisessa, hoidat sitten aamulla tarvittavat asiat.

Elämänhallinta. Pidä huolta jaksamisestasi, jotta sinulla on olo, että kaikki hallussasi olevat narut myös pysyvät hallussasi niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Jaksamisesta pidät huolta hyvällä ja riittävällä unella, liikunnalla ja terveellisellä, monipuolisella ja maukkaalla ruoalla. Jos tarvitset tässä apua, hae sitä, älä yritä selvitä yksin, jos sinulla ei tunnu olevan siihen mahdollisuuksia. Puhu ystävillesi, puolisollesi, koirallesi, työterveyshuollolle…

Asenne. Suhtaudu rennosti hyvinvointisi edistämiseen. Älä piinaa ja arvostele itseäsi. Alitajunnalla on hassu tapa oppia toistamaan sitä, mitä kerrot itsellesi. Jos siis jatkuvasti kerrot itsellesi epäonnistuneesi ja lipsuneesi lupauksistasi ja tavoitteistasi, alat oikeasti uskomaan siihen. Sen sijaan seiso peilin edessä ja kerro, miten hyvältä näytät ja miten hyvä tyyppi oiken oletkaan. Älä tartu “lipsumisiin” vaan nauti sitten siitä kermakakun palasta, mutta palaa normaaliin syömiseen sen jälkeen. Ole itsesi paras ystävä.

Ja nämä elementit voi pyöräyttää myös toisin päin: Jos asenteesi on tarpeeksi rento, jaksat asennoitua työssä ja yksityiselämässä kohtaamiisi haasteisiin kevyemmin. Elämänhallintasi on paremmin kasassa ja nukut hyvin. Sinulla on tuolloin enemmän energiaa liikuntaharrastuksellesi ja jaksat keskittyä paremmin myös syömäsi ruoan laatuun.

Minulla nämä kaikki olivat ihan pielessä ja vaikutukset olivat kyllä ihan selkeästi esillä, vaikka en niitä silloin nähnytkään. Koska aloin menettää työn hallintaa, väsyin siinä. Väsyin myös vapaa-ajalla ja olin kärttyisä kaikkia, idioottimaisesti myös itseäni kohtaan. Yritin tiukasti pitää kiinni, jostain ihmeellisistä säännöistä ja ajatuksista, joilla ei ollut päätä eikä häntää. Nukuin huonosti, liikuntaa harrastin jääkaapin ja sohvan välillä, joskus liikuin autolla pizzeriaan. Syömäni ruoka oli mitä oli, lounaaksi saattoi olla suklaapatukka ja kahvi ja olin kovin tyrmistynyt itselleni, että vain lihoin. En ollenkaan muistanut syöneeni sitä pizzaa tai käyneeni kiinalaisessa ravintolassa. Voin siis sanoa, että tiedän mistä puhun, tämä kaikki perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Pidä sinä näistä huolta, minäkin olen kantapään kautta oppinut ja tulen korjailemaan jälkiä vielä jonkin aikaa,

Rennolla otteella, omalla tavalla terveyttä ja hyvinvointia kohti!

Yhdessä tekemällä enemmän aikaiseksi

“Great things in business are never done by one person. They’re done by a team of people.”  

                                                                                                                             -Steve Jobs-

Juu, totta se on, ei Stevekään ihan yksinään Applea nostanut maailman huipulle, kyllä sellaiseen toimintaan tarvitaan muutama muukin. Jotta siis yleensä työssään onnistuu, on verkostoiduttava. Tämä koskee työtä kuin työtä, mutta toisia enemmän ja toisia vähemmän. Esimies, tiiminvetäjä, leaderi, miksi sinua sitten kutsutaankaan, niin sinun kohdallasi verkostoituminen on ehdoton edellytys työssä onnistumiselle.

Verkostoitumalla vaikutat luonnollisesti omaan uraasi ja hyvinvointiisi, luot itsellesi mahdollisuuksia kehittää osaamistasi ja työkokemustasi aina eteenpäin.

Mutta harvemmin ajatellaan, että tehokas verkostoitumisesi on hyödyksi tietenkin myös organisaatiolle, jossa työskentelet.

Ajatellaan ihan yksinkertainen esimerkki: sinulle on niin sanotusti nakki napsahtanut ja olet päässyt koulutuksia suunnittelevan työryhmän jäseneksi, onnittelut tästä. Olisi tarkoitus pitää puolen päivän sisäinen koulutus ja saada siihen pari ulkopuolista luennoitsijaa, sillä viimeiset kahdeksan kertaa koulutuspäivässä ovat esiintyneet, esimiehesi, kaveri, jonka kanssa jaat työhuoneesi ja sinä, vuorotellen ja yhtäaikaa, eri aiheista ja samoistakin. Koska sinä olet tehokkaasti verkostoitunut, laitat sähköpostia muihin organisaatioihin tutuillesi ja puolitutuillesi, ja homma on hoidettu. Äärettömän simppeli esimerkki, mutta sinä pidit verkostoosi yhteyttä ja jäit jälleen mieleen, organisaatiosi hyötyi ulkopuolisten mielenkiintoisista luennoista, jotka sisälsivät uutta näkökulmaa ja luennoitsijat saivat uusia kuulijoita sekä tietenkin rahaa. Win-win-win. (Edellinen esimerkki on muuten ihan oikeasta elämästä, hieman karrikoituna)

Ja nyt huomionarvoista on se, että tosiaan kaikki voittivat. Verkostoituminen ja sen hyödyntäminen ei tarkoita toisten hyväksikäyttöä vain omaksi parhaaksi. Siinä on melko äkkiä, huomaamattaan ilman verkostoa, joten älä sille polulle lähde.

Sinulla on oikeasti myös mahdollisuus verkostoitua jatkuvasti, niin käytä sitä hyödyksesi. Missään tilanteessa ei kannata ajatella, että ei täällä ole mitään hyötyä ihmisiä tavata tai kenenkään kanssa jutella. Itselleni on monesti käynyt niin, että olen lähtenyt selvittämään asioita pitkän kaavan mukaan Googlen ja kirjaston avulla, kunnes olen äkkiä tajunnut, että tieto on puhelinsoiton päässä, sillä Herra K., jonka viime viikolla tapasin tyttären harrastuksen vanhempainillassa on tämän alan asiantuntija.

Muista hyödyntää myös some! Välttämättä ei ihmisiä tarvitse aina henkilökohtaisesti tavata. LinkedIn esimerkiksi, on loistava kanava löytää henkilöitä, jotka työskentelevät samanlaisissa tehtävissä, kuin sinä tai samankaltaisissa organisaatioissa, samalla alalla. www.linkedin.com

Facebook-ryhmät toimivat yhtä tehokkaasti, voit tehdä vaikka oman ryhmän. Äläkä unohda Twitteriä, siellä voit julkaista mielipiteesi ja uutisia tai sitten vain pysyä ajan tasalla. Somessa pystyt siis osallistumaan keskusteluihin, tuomaan omia mielipiteitäsi esille ja jakamaan sinulle merkityksellistä tietoa, josta varmasti on hyötyä jollekin toiselle ja luonnollisesti myös saamaan itse sellaista tietoa, mitä voit työssäsi ja vapaa-ajallasi hyödyntää.

Alussa mainitsin, että verkostoituminen lisää myös työhyvinvointia. Jos sinulla on työpaikallasi tiivis tukiverkosto, jossa pystytte yhdessä käsittelemään työpaikan ilot ja surut, se auttaa sinua jaksamaan työssäsi ja löytämään voimavaroja oman työsi kehittämiselle. Lisäksi, jos sinulla on verkosto, jossa saat apua työtehtäviesi hoitamiseen sujuvasti, niin kyllä sillä on suora vaikutus työssä jaksamiselle. Muista aina töissä, että et ole yksin. Isommissa organisaatioissa on muita esimiehiä samassa yksikössä, pienemmissä on muiden yksiköiden samankaltaisissa tehtävissä olevia esimiehiä ja yksinyrittäjiä ajatellen on muitakin yksinyrittäjiä.

Asioita kun pohtii yhdessä, ne saavat useimmiten oikeanlaiset mittasuhteet, yksin pohtiessa varsinkin ongelmilla on tapana kasvaa huomattavan suuriksi. Yllä olevassa kuvassa pohdintaa on todennäköisesti auttanut viinilasillinen tai ehkä kaksikin, ei huono apu aina joskus.

On myös todella helpottavaa huomata, että ongelmat ja haasteet ovat samankaltaisia yksiköstä tai jopa alasta huolimatta. Muistan kun itse suoritin JET-tutkintoa ja ryhmässä olivat kaikki eri alojen edustajia: pankkimaailma, vakuutusyhtiö, kukkakauppaketju, seurakunta jne. Kun kahvitauolla ja lounaalla kävimme läpi omia tehtäviämme ja niissä kokemiamme ongelmia ja onnistumisia, niin oli ilahduttavaa tosiaan huomata, että en ollutkaan yksin. Lisäksi koin, että ulkopuolisen mielipide ja tapa kohdata tuo sama asia saattoi olla täysin erilainen, kuin minun. Nuo uudet näkökulmat auttoivat minua ratkaisujen tekemisessä.

Yhteenvetona siis:

  1. Verkostoidu
  2. Käytä eri kanavia verkostoitumiseen
  3. Pidä huolta tiimistäsi
  4. Rakenna itsellesi tarvittaessa tiimi,  esim yksinyrittäjä, ota yhteyttä muihin saman alan yrittäjiin
  5. Pidä kontaktia verkostoosi, ole aktiivinen

Yhdessä tekemällä onnistuu aina parhaiten!

Tunnista työuupumus

Moni meistä haaveilee lottovoitosta tai isosta Amerikan tädin perinnöstä. Silloin voisi vain olla. Itsekin olen työpaikan kahvipöydässä julistanut, että jos se lottovoitto joskus osuu kohdalle, niin olisi kyllä niin mahtava tunne soittaa töihin ja ilmoittaa “en tule tänään, en huomenna enkä koskaan enää!” Tosin en koskaan lottoa, joten todennäköisyys tälle on melko pieni. Hassua on se, että todellisuudessa työssä käynnillä on meille melkoisen suuri merkitys. Parhaimmillaan työssä on kivoja työkavereita, siellä saa tuoda osaamistaan esille ja toteuttaa itseään, sieltä löytää iloa ja sopivasti haasteita päivittäin. Se voi kuitenkin olla myös liian vaativaa, oman osaamisen ylittävää, jolloin työnteko ahdistaa. Voi olla, että vuorovaikutus työntekijöiden kesken ei toimi ja siitä aiheutuu jatkuvasti ristiriitoja.

Moni kokee myös stressiä työssään. Stressi on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihepiiri, koska sen hallinnoiminen saattaa olla mielettömän haastavaa osin siksi, että siinä on niin eri tasoja. Stressi voi olla hyvää: pientä kiirettä, adrenaliinitasot sopivasti koholla, aistit herkkinä selviytymään tilanteesta ja kun hommasta on selvitty, niin ihan voittajafiilis.

Mutta stressi voi olla myös huonoa: vaativa tilanne jatkuu koko ajan samana, tuntuu, että tilanteesta ei pääse ulos, mutta joutuu jatkuvasti yrittämään, vaikka ei oikein tiedä mitä on tekemässä tai mitä oikeastaan edes pitäisi tehdä. On tunne, että on vangittuna tilanteeseen eikä ole näkyvissä pois pääsyä. Alla kuva stressaantuneesta barbista.  Kuvan ottamisesta on jo vuosia, mutta se naurattaa yhä. Barbi löytyi tyttäreni leikkien jälkeen tyynyn alta sidottuna, olin järkyttynyt, kunnes siskoni kertoi, että heidän kaikkia barbeja oli kohdannut joukkokuolema. Eipä siinä sitten mitään, ihan normaali tyttö siitä kasvoi. Kuva tuli nyt vain tässä yhteydessä mieleen, että tuollainen on kokemus, kun on tunne, että ei ole pois pääsyä.

Tilanteen näin pitkittyessä,  saattaa lisäksi tulla jopa fyysisiä oireita. Pahinta on se, että ei edes tunnisteta oireiden taustalla olevan pitkittynyt stressi ja alkava työuupumus. Omaa kehoaan tulisi opetella kuuntelemaan.

Suomen mielenterveys ry on listannut pitkittyneen, haitallisen stressin oireita, tunnistatko näistä itsessäsi mitään?

  1. kireys, jännittyneisyys ja lyhytpinnaisuus
  2. unihäiriöt
  3. oman terveyden ja harrastusten laiminlyönti
  4. liikunnan väheneminen
  5. lisääntynyt alkoholinkäyttö
  6. mielialamuutokset ja näköalattomuus
  7. motivaation puute

Jo tällainen tilanne jatkuu pitempään, se johtaa työuupumukseen, jonka oireiksi listataan seuraavat:

  1. voimakasasteinen väsymys
  2. kyyniseksi muuttunut asenne työhön
  3. heikentynyt ammatillinen itsetunto.

No niin. Näitä kun itse lueskelin, niin oma tilanteeni oli se, että nuo stressin tunnusmerkit ohitin naureskellen, että sellaista se on, meneepä minulla lujaa ja oon minä aika akka, kun selviän näistäkin haasteista. Olin oppinut, että itseään pitää kehua joka käänteessä, kun ei sitä mahdollisesti muualta kuule.

Sitten kun muistelen viimeisiä kuukausia, niin olin niin väsynyt, etten jaksanut laittaa ruokaa vaan söin kaikkea valmista höhhöä, liikunta oli mielestäni täysin yliarvostettua. Koin työni täysin merkityksettömäksi, oli ihan sama hoidanko sen vai en, koin myös organisaation, jossa työskentelin estävän minua jotenkin tekemästä työtäni. Jokainen työtehtävä tuntui ylitsepääsemättömältä, muistini oli heikentynyt ja koin, että en kykene tehtävään, jossa olin. Näin vain vastoinkäymisiä, pelkkiä esteitä ja liian suuri haasteita eikä minua kiinnostanut yrittää niiden ylittämistä vaan päätin vain istuskella ja odottaa, jospa ne itsekseen häipyisivät. Aivot olivat kuin aavikko, tyhjät.

Nyt täältä etäisyyden päästä, tilanteesta irtautuneena on huvittavaa todeta, että tuossa  tilanteessa mielestäni syy oli vain kaikissa muissa, jopa omassa perheessä. Kyllähän minä tilanteen hallitsin, mutta muut vaativat jotain ihan muuta. Eikä minua kiinnostanut tehdä, niin kuin muut toivoivat, halusin vain olla. En ollenkaan kaivannut minkäänlaista apua, vaikka muistan että sitä minulle kyllä tarjottiin. Olinhan selviäjä.

Sydämestäni toivon, ettet päästä itseäsi samaan tilaan. Minä tein ratkaisuni ja lähdin kokonaan pois, se oli minulle oikea valinta. Päätin tehdä sitä, mitä oikeasti haluan, vaikka tulotasoni tippuikin reippaasti. Mutta se ei välttämättä ole sinulle oikea ratkaisu. Uskon, että olet työssä, jossa oikeasti viihdyt ja jonka koet osaamistasi vastaavaksi. Jos siis et pysty itse saamaan työyhteisössä tilannetta hallintaan, niin hae apua, työterveyshuollosta löydät ammattilaiset, jotka ovat siellä sinua varten. Sano ääneen, että nyt ei mene hyvin. Älä häpeä tunteitasi, äläkä koe epäonnistuneesi, sillä sitä et ole. Itse häpesin sitä, että olin päästänyt oloni niin huonoksi, enkä ollut sanonut mitään. Sekin oli turhaa, siinäkin tilanteessa olisi vielä voinut sanoa, mutta minä nyt olin hiljaa, älä sinä ole.

Jokaisella on omat voimavaransa ja niistä tulee pitää huolta. Löydä tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä ja arvosta sitä vapaa-aikaa hitusen enemmän, näin nautit sitten työstäkin enemmän.

 

Tunnista ajoissa stressi ja uupuminen. Työeläkeyhtiö Warma ja Suomen mielenterveysseura

Työuupumus, Burn Out, www.mehilainen.fi