Aidan takanako vihertää?

Mitä sinä olet ajatellut tehdä elämälläsi?

Joku on väittänyt, että tosi vetävillä tyypeillä, kiinnostavilla ihmisillä, on aina monta hommaa menossa yhtäaikaa ja he toteuttavat unelmiaan minkä kerkeävät. Enpä tiedä siitä, mutta eikö sinun kuitenkin pitäisi nyt nousta sieltä toimistopöydän takaa ja lähteä toteuttamaan unelmiasi ennen kuin on liian myöhäistä, elämä on lyhyt.

Elämä siinä toisessa työssä, kaupungissa, maassa tuntuu niin paljon kiinnostavammalta kuin nykyisessä tylsässä ja tasaisessa, eikö? Joka päivä samat tyhjänpäiväiset työtehtävät ja idiootteja ympärillä, kaikki on tasaista ja asettunut uomiinsa, tosi tylsää, eikö?

Me unelmoimme muutoksesta ja erilaisesta elämästä, jokainen meistä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Unelmoidaan myös erilaisesta työelämästä. Vai voitko väittää, että et olisi koskaan tokaissut: “voi vitsi, miten olisi hienoa, jos…”

Muistan, miten entisten kollegojeni kanssa mietittiin usein, mitä muuta, kuin esimiestyötä voisi tehdä. Unelmoitiin hetkestä, kun työpaikalle ei tarvitsisi tulla, vaan olisi oman onnensa seppä. Se hetki, kun voisi soittaa töihin ja sanoa: “En tule tänään töihin, enkä huomenna, enkä enää ikinä!”

Yhteisenä tekijänä unelmissa oli seuraavat tehtäville asetetut kriteerit:

  • aivoille lepoa
  • ei tarvitse selittää asioita kenellekään
  • ei tarvitse tavata ihmisiä, jos ei halua
  • tehtävien suorittaminen ei vaadi ajattelua
  • välillä voisi vain istua ja tuijottaa horisonttiin
  • rahaa olisi paljon

Ihan konkreettisia vaihtoehtojakin nykyiselle esimiestehtävälle oli mietitty, tässä ehkä mieleen painuneimmat:

  • salaatinkasvattaja (omiin tarpeisiin)
  • vivun kääntäjä (tästä en osaa sanoa enempää, mistä vivusta on kyse)
  • askartelija (omiin ja tuttavien tarpeisiin)
  • shamaani
  • lammaspaimen (Australiassa)

Edellä mainituissa ammateissa rahan suunnaton määrä ei ehkä ole täysin taattu, enkä ole varma aivojen levostakaan, sillä ainakaan lammaspaimenen homma ei ihan heti tavalliselta terveydenhuollon hallintohiireltä onnistu, uskallan väittää.

Ajatus tällaisista muutoksista on lisäksi usein hitusen liian aurinkoinen. Jos nyt esimerkiksi kuvitellaan, että askartelisi kaiket päivät omiin tarpeisiinsa, niin kuinka kauan oikeasti ideoita ja viitsimistä riittäisi enää sen jälkeen, kun koti näyttää Martha Stewartin sisustamalta. Tai jos minä askartelisin, niin kuva kertokoon. (Se on tulppaani)

On huomattavissa, että sosiaalinen media ruokkii tätä ajatusta, että muilla olisi asiat aina paremmin. Jos opiskelutoverisi Instagram-tilillä on kuvia reppureissuilta Aasiasta tai joulujuhlista Italiassa tai kun naapurisi Facebookissa on kuvia toinen toistaan onnellisemmista perheillallisista, niin totuus voi olla täysin toinen. Olet aivan turhaan kateellinen. Työasioissa somehypetystä hoitaa sitten LinkedIn. Sinänsä ihan hyvä kanava, mutta kyllä siellä olevilla ihmisillä on huippuduunit, mahtavat työkaveri, nappiin menneet työhaastattelut ja työntekijöitä huomioivat työnantajat. Kukaan ei tuo esille pieniä harmituksia tai kerro, että myyntitilaisuus meni aivan pieleen tai että joulubonukset jäi viime vuonna saamatta. Ei sen puoleen, ei kukaan niitä haluaisi lukeakaan. Kivempaa ajatella, miten muilla on paremmin. Itsesääli ja voivottelu, se on ehkä parasta.

Tästä pohdinnasta väistämättä tulee mieleen se, että mitä voisi kuitenkin tehdä ennemmin sen hyväksi, että se nykyinen tehtävä tuntuisi miellyttävältä, kuin käyttää isosti energiaa pois pääsystä haaveiluun. No kuten olen aikaisemmin sanonut, niin minä hoidin asian sillä, että lähdin pois, enkä sitä kaikille suosittele. Mutta siis jos haluaa jäädä, niin mitä voisi tehdä?

Ehkäpä..

  • Keskity positiivisiin asioihin ja löydä asioiden hauska puoli.
  • Pidä huolta sosiaalisesta verkostostasi, myös työkavereista, he ovat oikeasti ihan mukavia heppuja ja töissä voi olla myös hauskaa.
  • Pidä itsestäsi huolta. Liiku, syö ja nuku hyvin.
  • Pitäkää unelmointihetkiä porukalla töissä. Parasta tyky-toimintaa ikinä, kun voi villinä heittää ideoita ja nauraa yhdessä ja nähdä itsensä vääntämässä vipua Espanjassa.

Unelmia pitää siis ehdottomasti olla, sillä niihin liittyy ilon ja toivon tunteita ja ne auttavat jaksamaan päivittäisissä rutiineissa. Mutta huolehdi, että unelmat ovat sinun omiasi eivätkä mielikuvia muiden ihmisten elämistä. Ja unelmia on toki hyvä myös tavoitella ja välillä muuttaakin elämänsä suuntaa. Jos esimerkiksi oikeasti, todella haluat olla shamaani ja näet sen järkeväksi ratkaisuksi, työskentele sen saavuttamiseksi pienin askelin. Kun istut kodassa karhuntalja päällä ja soitat rumpua, se voi olla elämäsi onnellisin hetki, koet saavuttaneesi jotain uutta ja voimaannuttavaa. (Tällä kuvauksella shamaanista en halua loukata. Tuo mielikuva shamaanista on henkilön, joka shamaaniksi halusi. En väitä tietäväni, miten ja minkälaisessa asussa shamaani työskentelee. Toivon, että hänellä on vapaus valita tapansa, ja hän voi halutessaan ja mahdollisesti shamaaniksi siirtyessään kääriytyä karhuntaljaan.)

Yrittäjyyden autuus ja ihanuus

Olin yhtenä iltana pienessä yrittäjien tapahtumassa ja siellä eräs pitkäaikainen yrittäjärouva toi esille harminsa siitä, että meitä kutsutaan yrittäjiksi. Hänen mukaansa termin tulisi olla “mahdollistaja”, sillä yrittäjä on sellainen henkilö, joka vain yrittää ja yrittää ja yhä vain yrittää.

Olen kasvanut yrittäjäperheessä, siskoni on ollut yrittäjä ja minäkin lähdin nyt sille polulle. Kokemukseni mukaan voin rehellisesti sanoa, että kyllä tämä joka halvatun päivä on yhtä yrittämistä. Yrität saada asiakkaita, yrität pitää vanhat asiakkaat, yrität saada kirjanpidon täsmäämään, yrität keksiä mitä mielikuvituksellisempia markkinointikampanjoita, yrität tehdä jotain muutakin, kuin työtehtäviä, yrittäjä, yrittäjä… Minusta kyllä erittäin osuva titteli, en vaihtaisi.

Mutta miksi minä lähdin tälle viidakkopolulle?

Suunnittelin, että kun ryhdyn yrittäjäksi, teen pari vuotta vähän niitä ja näitä hommia ja kun pankkitilille ei enää mahdu rahaa, niin muutan Kreikan saaristoon viettämään hyvin ansaittuja, leppoisia, ennenaikaisia eläkepäiviä. Otin ratkaisevan askeleen ja noin kolmen päivän päästä totuus alkoi valjeta; en ehkä pääsekään kovin nopeasti Kreikkaan tai ehkä jopa…ikinä…!

Totta se on, en ole mikään ydinfyysikko, mutta en kuitenkaan ihan noin yksinkertainen. Surullisen hauskaa on se, että moni oikeasti asettaa yhtäläisyysmerkin sanojen yrittäjä ja rikas väliin.

Tähän liittyen pari käsittämätöntä juttua: Eräs kampaaja kertoi minulle, että hän sai aina laittaa tuttujensa hiuksia ja sai siitä pienen korvauksen. Mutta kun hän perusti kampaamon, nämä jättivät käymättä, koska hänelle tulee rahaa muutenkin. En tiedä, kamalaahan se olisi, jos tulisi vaikka liikaa. Tiedän myös LVI-asentajan, jonka kaikki asiakkaat olivat naapurikunnista, oman kunnan asiakkaat tilasivat asennukset heidän naapurikunnasta. On se totta vie hyvä varmistaa, että ei sitten minun rahoillani lähde Teneriffalle, joutuisi vielä pensasaidan yli katsomaan, kun matkalaukkuja tungetaan tilataksin takaovesta. Ei se semmoinen käy. Huippujuttu on se, että minä henkilökohtaisesti en ole tällaista kokenut, voin vain ihmetellä ja sympatiseerata täältä sivusta.

Muistan nähneeni kerran jonkun laskelman, jossa tuotiin esille, mitä yrittäjä tienaa ja mitä siitä jää käteen. Taisi olla jotain sinne päin, että 100 eurosta noin euro viisikymmentä jäi jauhelihaa varten. Tosin tuossa tilanteessa houkuttelevampi on Lidlin siideriolutlonkerohyllyväli, siellä on kuitenkin hinta-laatusuhde kohdallaan ja tuotteestakin saa jonkin verran helpotusta. Olihan tuo laskelma vähän liioiteltu, mutta ymmärtäähän kaikki, että jos tunnista laskuttaa 70€, niin ei se kaikki jää käytettäväksi Mersun ostoon.

Tästä huolimatta, siis huolimatta siitä, että minulla vielä ei ole sitä Mersua,  tällaisessa elämäntyylissä on jotain hyvin kiehtovaa.

Vapaus ja itsenäisyys, oman ajan hallinta. Voin ihan vapaasti itse määritellä, milloin teen töitä ja kuinka paljon teen ja vähän sitäkin, että millaisia tehtäviä. Toki tätä vapautta jonkin verran rajoittaa saapuvien laskujen määrä, sillä niitä pitää yhä maksella.

 

Mahdollisuus muokata omaa työnkuvaansa haluamaansa ja vaikka ihan uuteen suuntaan. Teen kaikenlaista, mikä kiinnostaa ja vähemmän sellaisia epäkiinnostavia juttuja. Luonnollisesti tässäkin on jokin maailman säännöstö ja jonkin verran joutuu tekemään tyhmiä juttuja, mutta niidenkin tekemisen voi ihan itse aikatauluttaa ja suunnitella. Kuten vaikka se kirjanpito, yleensä siis viimeistä palautuspäivää edeltävänä iltana pyörin keittiössä ympyrää enkä tiedä, missä kaikki kuitit ovat. Oman haasteensa tehtävään tuo se, että tietenkin pitää pohtia, mitä kaikkia kuitteja sinne saa ujutettua ilman kirjanpitäjän tarkentavia kysymyksiä.

Vaihtelevat päivät. Tällaiselle rutiineja välttelevälle friikille, on aivan taivas, kun ei tiedä, minkälainen päivä on huomenna. Oikeasti. Olen ihan liekeissä, kun sattuu ja tapahtuu ja joutuu sopeutumaan uusiin tilanteisiin. päivät, jotka on tarkkaan etukäteen suunniteltu, väsyttävät.

Positiivinen stressi. Tämä potkii eteenpäin. On hyvä, kun on pientä painetta, niin asioita tapahtuu tehokkaammin. Kun on itse vastuussa tekemisistään, ei voi syyttää muita ja silloin hommissa on ihan eri vivahde.

Jos nyt sitten pohdit, että olisiko tällainen elämä sinulle, niin mieti vielä seuraavia juttuja:

Jatkuva epävarmuus. Niin siis, et voi olla varma, että sinulla on töitä, vaan se riippuu monista asioista ja kaikkiin et voi edes itse vaikuttaa.

Rahahanojen aukeaminen vie aikaa ja välttämättä eivät aukea kunnolla lainkaan. Sinulla pitäisi olla jatkuva asiakasvirta ja asiakkaiden hankkiminen on oma haasteensa. Ihan niinkin yksinkertainen asia, kuin puhelun soittaminen on aivan järkyttävää. Sinun pitää siis soittaa tuntemattomalle ihmiselle ja myydä osaamistasi, kertoa, mitä teet. Tuon puhelun edelle menee helposti mm. tiskikone, komposti, sukkien lajittelu ja nenäliinojen silitys. Mutta rahaa ei valu lompakkoon, ellet sitä itse tyrkkää liikkeelle.

Loputtomasti työtunteja, myös sunnuntaisin ja juhannusaattona. Lomaa ei voi pitää kuten palkkatöissä. Joitakin asioita on hoidettava niin sanotun virka-ajan ulkopuolella. Jos olet palveluammatissa, niin iltatyöt ovat välttämättömiä. Jos minä esimerkiksi olen määritellyt, että vastaanottoni on auki klo 8-15, mutta asiakas haluaa hampaiden valkaisun klo 17, niin silloin helposti olen töissä iltaseitsemään, sillä toivon sen vaikuttavan siihen, että hän tulee uudestaankin.

Vaikuttaa koko elämään, on siedettävä keskisuurta sekamelskaa. Kaikki nuo yllä mainitut vaikuttavat tietenkin siihen siviilielämään. Aika helppoa olisi, jos sinkkuna viilettäisi, mutta kun minullakin kotona on koira, lapsi ja mies (tässä tärkeysjärjestyksessä), niin kyllähän minun epäsäännölliset työaikani vaikuttavat koko perheeseen.

Olen miettinyt, että suurin syy, miksi lähdin yrittäjäksi, on se, että ihailen ihmisiä, jotka ottavat oman elämänsä vahvasti haltuun ja halusin kokeilla siinä onnistumista. Yrittäjyys ei ole jokaiselle, joten mieti tarkkaan, onko sinusta siihen oikeasti. En väitä, että minusta on, aika näyttää. Minulla oli upea mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä osa-aikaisesti palkkatyön ohella, se auttoi päätöksen teossa.

Eli vaikka tuossa alussa vähän purnasinkin, niin kyllä tämä tähän asti on ollut minun juttu. Tosin sen verran tunnen itseäni ja olen matkan varrelta muutoinkin oppinut, että parin kuukauden päästä äänessä voi olla ihan toinen kilkutin. Mutta ei se mitään, sitten mennään sen mukaan. Nyt kuitenkin nautitaan tästä hetkestä.

Pidä työntekijöistä huolta

Sanotaan, että kuka vain oppii johtajaksi. Minä sanon, että kuka vain voi olla johtaja, mutta kenen tahansa ei pitäisi olla, kaikki eivät opi. Vähän niin kuin äidit ja isät: moni voi olla, kaikki eivät halua olla ja joidenkin ei pitäisi olla.

Aikaisemminkin olen maininnut siitä, että monesti johtajaksi päätyy henkilö, joka siihen ei välttämättä ole halunnut. Usein, kun työnsä hoitaa hyvin, pääsee täydennyskoulutuksiin, jotta oppii tekemään hommansa vielä paremmin. Sitten kun taidot ovat karttuneet, niin urallaan pääsee eteenpäin ja pian saattaa olla tilanteessa, että onkin johtamassa ihmisiä, jotka tekevät sitä työtä, jota itse oli jokin aika sitten tekemässä. Joillekin hyvä, mutta monelle ei. Tilanne on täysin uusi ja saattaa olla myös ahdistava ja pahinta on se, että täydennyskoulutus loppui juuri siihen. Voin rehellisesti sanoa, että ihan hirveä paikka. Olet ollut porukassa, jonka kanssa viime kuussa kahvittelit ja arvostelit johtoryhmän älykääpiömäisiä päätöksiä eikä sinua kiinnostanut muiden tekemiset. Nyt äkisti sinun pitäisi antaa rakentavaa palautetta samassa porukassa olleelle henkilölle, joka voi omasta mielestään tulla töihin milloin haluaa. Kyllä siinä on tosi yksin ja eksyksissä.

Sitten on sellaisia henkilöitä, jotka omasta mielestään ovat taitavampia ja ainutlaatuisempia kuin muut ja erityisesti haluavat olla johtajia. Näillä henkilöillä johtajan ominaisuuksia on usein vain omasta mielestään. Valitettavan monessa organisaatiossa, varsinkin julkisissa, nämä henkilöt pääsevät eteenpäin, koska joko pitävät niin suurta ääntä itsestään tai, mikä on surullisempi vaihtoehto, ei ole valinnan varaa.

Oli miten oli, niin johtajan tulee ottaa huomioon se, että johtajana työskennellään niiden ihmisten hyväksi, jotka tekevät organisaatiossa työtä. Johtajalle asiakas ei ole tärkein, vaan työntekijä, joka huolehtii asiakkaasta. Kun työntekijä voi hyvin, hän pitää huolen siitä, että asiakas saa parasta palvelua. Olen ollut työpaikassa, jossa mitään virheitä ei sallittu eikä onnistumisia huomattu, itse hurrasin välillä itselleni. Pahinta oli toiminta silloin, kun joku teki virheen. Siitä huomautettiin työkavereiden, mutta mikä ikävintä, jopa asiakkaiden edessä. Motivaatio työskennellä tuossa organisaatiossa oli miinus miljoona enkä ikinä odottanut mitään niin paljon, kuin työvuoron päättymistä. Toivoin myös asiakkaiden ymmärtävän, että olisi muitakin saman palvelun tarjoajia, enkä kiellä, taisin siitä joskus vihjatakin.

Seuraavaksi aloitin työpaikassa, jossa minun esimieheni esimies saattoi soittaa minulle kesken päivän ja kysyä, onko minulla kaikki hyvin ja olenko saanut tarvittavat resurssit toiminnan pyörittämiseen. Ilmapiiri oli sellainen, että kukaan ei tehnyt virheitä, vaan homma ei sillä kertaa onnistunut, koko tiimi käsitteli asian; mitä oli tapahtunut ja sitten kokeiltiin uudestaan. Opin tuossa paikassa paljon.

Organisaatiossa tuli kuitenkin henkilöstömuutoksia ja se alkoi muistuttaa edellistä paikkaani, joten lähdin pois.

 

 

Johtajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on empaattisuus. Tämä ei tarkoita sitä, että pitää purskahtaa itkuun aina kun kuule uutisissa Afrikan nälänhädästä. Empatia on sitä, että ymmärtää ihmisten olevan erilaisia ja että tilanteisiin vaikuttavat myös eri taustatekijät. Esimerkiksi et ole huomioinut kaikkia resursseja ja vaikka pari vastaanottohuonetta on jäänyt ilman työntekijää. Esimiehesi tulee ovenkarmit kaulassa huoneeseesi, huutaen, että kyllä pitää ymmärtää laskea kapasiteetti ja niin päin pois. Kertoo vielä muutaman muunkin esimerkin, missä olet epäonnistunut ja katsoo vielä aiheelliseksi ilmoittaa, että olet sosiaalisesti lahjaton paska. Ei kauheasti motivoi tehdä työtänsä paremmin.

Empaattisena johtajana toteaisit asian ja kysyisit: “Mistä tämä johtuu, onko sinulla kaikki hyvin?” Koska et voi tietää, mitä on taustalla. Sanotaan, että töissä ollaan töissä ja henkilökohtaiset asiat eivät saa vaikuttaa. Tämä on toisaalta totta, mutta käytännössä aika vaikeaa. Muista, että voi jopa helpottaa työntekijän oloa jo pelkkä kysyminen, vaikka hän ei haluaisikaan asiasta puhua ja työn suorittaminen sujuu jo paljon paremmin. Olit kiinnostunut hänestä.

Mieti tilannetta myös ihan toisessa tilanteessa: Kaupan kassalla nainen alkaa huutaa sinulle, kun et ole laittanut seuraava asiakas -palikkaa ostostesi jälkeen, koska se on yksi tärkeimmistä hyvän käytöksen toimintamalleista, mitä meille suomalaisille on opetettu ja sitä ei kenenkään tulisi unohtaa. Ehkä tällä huutajalla on avioero meneillään, huoltajuuskiistaa tai valtava velkataakka, jolloin energiaa toimia korrektisti ei enää riitä. Toinen vaihtoehto on, että hän on kusipää. Mutta asia on niin, että sinähän et tiedä kummasta on kyse. Toimi ymmärtävästi oli tilanne mikä oli. Eli älä huuda takaisin, laita se palikka ja hymyile. Jos toisella on paha olo, hymy tuntuu hyvältä. Mutta jos toinen on paskiainen, niin väläyttämäsi hymy ärsyttää vielä enemmän ja siitä sitten sinäkin saat hyvän mielen.

Henkilöstöesimiehenä tai minkälaisena tahansa esimiehenä, muista seuraavat:

  1. Keskity työntekijöihin. Älä keskustele kenenkään kanssa samalla kännykkää vilkuillen tai pidä kehityskeskustelua kasvot tietokoneen ruudussa kiinni
  2. Mieti aina, että keskustelukumppanisi käyttäytymisen taustalla voi olla jotain muuta, miltä näyttää.
  3. Salli se, että työntekoon vaikuttaa aina välillä henkilön muukin elämä.
  4. Kysele ja keskustele, ole kiinnostunut ihmisistä. Ja ymmärrä, että uteliaisuus on eri asia.
  5. Ja ihan vapaasti voit tervehtiä ja kysellä kuulumisia niiltäkin työntekijöiltä, joita henkilöstöhallinnon tietojärjestelmässä ei ole määritelty juuri sinun alaisiksesi.

Pidetään huolta toisistamme ja käyttäydytään hyvin!