Oletin niin!

Sain noottia, että blogini on ollut kovin hiljainen. On kuulemma käyty moneen kertaan katsomassa, mutta ei mitään eloa, mikä minua oikein vaivaa, oli mietitty. Minua vaivasi loma ja pienessä aivokopassa muodostamani pari olettamusta:

1. Kaikki muutkin ovat lomalla

2. Ketään ei kiinnosta lukea juttujani lomalla

No muiden loma-aikatauluista nyt en niin tiedä, mutta tuskin kaikki samaan aikaan olivat, joten hiukan liian yleistävä toteamus. Tunnistatko sinä, miten helposti sitä tekeekään tuollaisia yleistyksiä ja sitten toimii niiden mukaisesti, vaikka ne eivät pitäisi lainkaan paikkaansa. Mutta kakkosolettamus, se oli kyllä suomalaisuuden huipentuma. Siinä pohdin itsekseni, että minä juttuineni olen tylsä ja häiritsen muita pari kertaa kuukaudessa, joten kohteliaisuudesta annan muiden olla rauhassa, edes tämän heinäkuun. Mieleenikään ei tullut kyllä se, että eihän kenenkään näitä pakko ole lukea. Nämä kaksi ajatustapaa ovat ihmismielen mielenkiintoisia vinksahduksia.

Olettamus. Oletamme usein tietävämme, mitä toinen tarkoittaa, haluaa, tarvitsee… Parisuhteessa se on aivan päivänselvää ja olettamuksista tai siis niiden toteutumattomuudesta syntyvät mökötyskohtaukset ovat yksi parisuhteen peruspilareista. (Kannattaa huomioida, että en ole parisuhdeterapeutti) Mutta työpaikoilla olettamukset olisi suotavaa jättää kokonaan pois. Jos siis yhtään huomaat miettiväsi, mitähän työkaverisi, pomosi tai tiimiläisesi tarkoitti, kysy. Koska vain noin 0,85% mahdollisuudella pystyt itse arvaamaan oikean vastauksen. Minä esimerkiksi olen monesti olettanut ja pieleen on mennyt. Olen olettanut, että muut tietävät, mitä ajan takaa ja minkälaisen muutoksen haluan, vaikka kommunikointini on ollut hyvinkin vajavaista. On varmaan turha avata sen enempää, miten, ei niin hyvin, nämä tapaukset ovat päättyneet.

Itsensä väheksyminen. Mieheni on Pohjois-Karjalasta, mutta voisi luulla, että hän on yhdysvaltalainen, itsetunto on sen verran kova. Vähän olen häneltä jo oppinut, mutta ihailen suuresti hänen kykyään antaa muiden ymmärtää, miten hyvä hän on missä tahansa, mihin hän ryhtyy. Hän käyttää sujuvasti ilmaisua: “Mä oon sitten hyvä!” lausuen sanat kädet sivuille levitettyinä. Minunhan olisi oikeasti pitänyt ottaa mallia ja ajatella, että kirjoitan ihmisille lomalukemista, koska tottahan toki minun jorinoitani halutaan lukea niin riippumatossa kuin laiturin nokassakin, koska mä olen hyvä. Enni Mustonen ja Reijo Mäki, vaviskaa, rikon myös genren rajoja…

Mikä meitä suomalaisia siis vaivaa? Miksi oikeasti on niin vaikeaa kehua itseään? Aika vaikea sitä on puurtaa eteenpäin, jos itselleen kokoajan hokee, että älähän nyt tyttö, älä häiritse muita, pidä ääntä vasta sitten, kun on tarpeeksi hyvää juttua, mutta silloinkin ihan varovasti vaan.

Piru vie, tästä päivästä lähtien sanon peilikuvalle joka aamu: “Hemmetti, miten hyvältä sä näytät ja kohta sulla on tyttö kuule kustannussopimuksia joka sormella valittavana.” Totuuden torvi takaraivossa mutisi heti, että “aika vaikee tohon on ens huhtikuussa vielä uskoa.”

Ei kuitenkaan kuunnella sitä. 

Kehu sinäkin itseäsi, usko itseesi ja lopeta se olettamusten tekeminen. Ainoa olettamus, mikä kannattaa tehdä, on, että kaikki ovat kiinnostuneita juuri sinusta. Sitä olettamusmallia minäkin ajattelin nyt kokeilla.

 

Kaikenlaisia idiootteja

Vuorovaikutuksen haasteellisuus on niin mielenkiintoinen aihe, että sitä tulee pohdittua useinkin. Mietiskelyä edesauttaa suuresti kotiolot, eli se, että olemme mieheni kanssa melko eri tyyppisiä ihmisiä. (Yllä oleva kuva ei ole meiltä kotoa) Vaikka ajatusmaailmamme onkin samankaltainen niin käytöksemme ja asioihin suhtautuminen on niin sanotusti janojen ääripäistä. Tämä johtaa väistämättä siihen, että huolimatta siitä, että viihdymme yhdessä, niin aina välillä tulee massiivisia väärinymmärryksiä, jotka johtavat saippuaoopperamaailman kaltaisiin konflikteihin. Mieheni on rauhallisuuden ilmentymä eli minun mielestäni hidas, lisäksi suurpiirteinen, ei välitä muiden mielipiteistä ja tekee asiat niin kuin haluaa. Mutta toisaalta hän haluaa saada asiat nopeasti eteenpäin ja vaatii samaa muiltakin.

Minä taas en jaksaisi istua paikoillani 15 minuuttia kauempaa, vaan jotain hommaa on tuhtattava koko ajan. Olen myös suurpiirteinen, mutta sääntöjä ja ohjeita pitää kuitenkin noudattaa ja pitää huoli siitä, että muilla on hyvä olla. Tosin tämä jää kyllä silloin toissijaiseksi, jos jokin toiminta pitää saada tehokkaaksi, silloin oletan, että muutkin ovat yhtä innokkaita tekemään kaikkensa, että hommat sujuvat aina vain paremmin ja ehkä oletan, että heillä on siinä ihan tarpeeksi hyvä. Omista tekemisistäni en aina kestä arvostelua ja arvosteluksi koen herkästi sellaisenkin, mikä arvosteluksi ei ole tarkoitettu.

Eilen sitten oli tilanne, että  pyysin miestäni lukemaan kirjoittamani liiketoimintasuunnitelman. Hänellä oli siitä kommentteja, täysin asiallisia, kun niitä tänään mietin, mutta eilen ne eivät olleet. Olin käyttänyt suunnitelman hiomiseen äkkiseltään laskettuna 43 minuuttia, mikä minulle on siis valtavan pitkä aika istua paikoillani, ja olin tekeleeseen melko tyytyväinen, vaikka se ei ihan valmis vielä minunkaan mielestäni ollut. Hän kuitenkin luettuaan kysyi täysin asiaan kuulumattomia kysymyksiä, kuten: “Mikä on kilpailijoiden liikevaihto?” “Miten viet kilpailijoilta asiakkaita?” No, EN minä tiedä!

Muutaman minuutin, mieheni mielestä ehkä muutaman tunnin, mökötettyäni tuli mieleeni. että olisikohan hänen kysymyksissään ihan asiaakin? Hän vaan toi ne esille eri tyylillä, miten minä olisin ja räjähdys oli valmis.

Jäin siitä sitten miettimään tilanteita työelämässä. Mieleeni pamahti nopeasti useampikin esimerkki, jossa minut on varmastikin ymmärretty väärin tai minä olen vetänyt melonin nenääni aivan turhaan. Oli myös usein niin, että sivustakatsojana huomasi hetken, jolloin keskenään keskustelevat henkilöt puhuivat ihan eri asioista ja saattoivat tuohtua toisilleen, kun toinen ei ymmärtänyt ja käyttäytyi idioottimaisesti. Muistan itsekin monesti tuhahtaneeni jonkun sähköpostin luettuani, että “voi luoja, mikä tampio!”

Mutta kummasti asia muutti muotoaan, kun vaivautui lukemaan viestin useampaan kertaan tai soittamaan lähettäjälle ja kysymään, mitä viesti tarkoitti.

No sitten eteeni tupsahti opas, josta olin jo kuullutkin, mutta olin ajatellut, että en jaksa siihen perehtyä. Mieheni oli ilmeisesti eri mieltä, koska melko selkeällä suomen kielellä sain ilmoituksen, että kyseinen kirjallinen tuotos on meille hankittu.

Miten on, oletko sinä lukenut Idiootit ympärilläni -kirjan?

Kirjassa persoonat kuvataan ja jaotellaan visuaalisesti väreiksi, mikä jotenkin helpottaa asian käsittelyä. Värit auttavat muistamaan asioita. Hyvin hämmentävästi sieltä sitten löytää itsensä, mutta avartavaa on se, että löytää myös sen vastapuolen. Kirja on nimetty aika huomiota herättävästi, mutta niinhän me ajattelemme, minä ainakin myönnän, että muissahan se on vika. Sitä ei tavallisessa elämässä tule ajateltua, että oikeasti olemme erilaisia ja eri tavoin ajattelevia sekä toimivia, pitäisi kuitenkin huomioida se fakta, että hyvin harva täällä telluksella tallusteleva on tahallaan ilkeä ja toisille haittaa tekevä.

Suosittelen lämpimästi sinulle seuraavanlaisia toimenpiteitä:

  1. Lainaa tai osta, ihan sama, mutta lue tuo kirja
  2. Opettele tuntemaan itsesi ja ole rohkeasti sellainen, kuin olet
  3. Muista antaa toiselle tilaa olla oma itsensä, äläkä heti oleta
  4. Tutustu tilanteisiin uudesta näkökulmasta, siitä toisen sellaisesta

Nämähän nyt pätevät ihan jokapäiväiseen eloon, mutta esimiehenä pääset näillä todella pitkälle.

Erikson, Thomas. Idiootit ympärilläni. 2017

Yhdessä tekemällä enemmän aikaiseksi

“Great things in business are never done by one person. They’re done by a team of people.”  

                                                                                                                             -Steve Jobs-

Juu, totta se on, ei Stevekään ihan yksinään Applea nostanut maailman huipulle, kyllä sellaiseen toimintaan tarvitaan muutama muukin. Jotta siis yleensä työssään onnistuu, on verkostoiduttava. Tämä koskee työtä kuin työtä, mutta toisia enemmän ja toisia vähemmän. Esimies, tiiminvetäjä, leaderi, miksi sinua sitten kutsutaankaan, niin sinun kohdallasi verkostoituminen on ehdoton edellytys työssä onnistumiselle.

Verkostoitumalla vaikutat luonnollisesti omaan uraasi ja hyvinvointiisi, luot itsellesi mahdollisuuksia kehittää osaamistasi ja työkokemustasi aina eteenpäin.

Mutta harvemmin ajatellaan, että tehokas verkostoitumisesi on hyödyksi tietenkin myös organisaatiolle, jossa työskentelet.

Ajatellaan ihan yksinkertainen esimerkki: sinulle on niin sanotusti nakki napsahtanut ja olet päässyt koulutuksia suunnittelevan työryhmän jäseneksi, onnittelut tästä. Olisi tarkoitus pitää puolen päivän sisäinen koulutus ja saada siihen pari ulkopuolista luennoitsijaa, sillä viimeiset kahdeksan kertaa koulutuspäivässä ovat esiintyneet, esimiehesi, kaveri, jonka kanssa jaat työhuoneesi ja sinä, vuorotellen ja yhtäaikaa, eri aiheista ja samoistakin. Koska sinä olet tehokkaasti verkostoitunut, laitat sähköpostia muihin organisaatioihin tutuillesi ja puolitutuillesi, ja homma on hoidettu. Äärettömän simppeli esimerkki, mutta sinä pidit verkostoosi yhteyttä ja jäit jälleen mieleen, organisaatiosi hyötyi ulkopuolisten mielenkiintoisista luennoista, jotka sisälsivät uutta näkökulmaa ja luennoitsijat saivat uusia kuulijoita sekä tietenkin rahaa. Win-win-win. (Edellinen esimerkki on muuten ihan oikeasta elämästä, hieman karrikoituna)

Ja nyt huomionarvoista on se, että tosiaan kaikki voittivat. Verkostoituminen ja sen hyödyntäminen ei tarkoita toisten hyväksikäyttöä vain omaksi parhaaksi. Siinä on melko äkkiä, huomaamattaan ilman verkostoa, joten älä sille polulle lähde.

Sinulla on oikeasti myös mahdollisuus verkostoitua jatkuvasti, niin käytä sitä hyödyksesi. Missään tilanteessa ei kannata ajatella, että ei täällä ole mitään hyötyä ihmisiä tavata tai kenenkään kanssa jutella. Itselleni on monesti käynyt niin, että olen lähtenyt selvittämään asioita pitkän kaavan mukaan Googlen ja kirjaston avulla, kunnes olen äkkiä tajunnut, että tieto on puhelinsoiton päässä, sillä Herra K., jonka viime viikolla tapasin tyttären harrastuksen vanhempainillassa on tämän alan asiantuntija.

Muista hyödyntää myös some! Välttämättä ei ihmisiä tarvitse aina henkilökohtaisesti tavata. LinkedIn esimerkiksi, on loistava kanava löytää henkilöitä, jotka työskentelevät samanlaisissa tehtävissä, kuin sinä tai samankaltaisissa organisaatioissa, samalla alalla. www.linkedin.com

Facebook-ryhmät toimivat yhtä tehokkaasti, voit tehdä vaikka oman ryhmän. Äläkä unohda Twitteriä, siellä voit julkaista mielipiteesi ja uutisia tai sitten vain pysyä ajan tasalla. Somessa pystyt siis osallistumaan keskusteluihin, tuomaan omia mielipiteitäsi esille ja jakamaan sinulle merkityksellistä tietoa, josta varmasti on hyötyä jollekin toiselle ja luonnollisesti myös saamaan itse sellaista tietoa, mitä voit työssäsi ja vapaa-ajallasi hyödyntää.

Alussa mainitsin, että verkostoituminen lisää myös työhyvinvointia. Jos sinulla on työpaikallasi tiivis tukiverkosto, jossa pystytte yhdessä käsittelemään työpaikan ilot ja surut, se auttaa sinua jaksamaan työssäsi ja löytämään voimavaroja oman työsi kehittämiselle. Lisäksi, jos sinulla on verkosto, jossa saat apua työtehtäviesi hoitamiseen sujuvasti, niin kyllä sillä on suora vaikutus työssä jaksamiselle. Muista aina töissä, että et ole yksin. Isommissa organisaatioissa on muita esimiehiä samassa yksikössä, pienemmissä on muiden yksiköiden samankaltaisissa tehtävissä olevia esimiehiä ja yksinyrittäjiä ajatellen on muitakin yksinyrittäjiä.

Asioita kun pohtii yhdessä, ne saavat useimmiten oikeanlaiset mittasuhteet, yksin pohtiessa varsinkin ongelmilla on tapana kasvaa huomattavan suuriksi. Yllä olevassa kuvassa pohdintaa on todennäköisesti auttanut viinilasillinen tai ehkä kaksikin, ei huono apu aina joskus.

On myös todella helpottavaa huomata, että ongelmat ja haasteet ovat samankaltaisia yksiköstä tai jopa alasta huolimatta. Muistan kun itse suoritin JET-tutkintoa ja ryhmässä olivat kaikki eri alojen edustajia: pankkimaailma, vakuutusyhtiö, kukkakauppaketju, seurakunta jne. Kun kahvitauolla ja lounaalla kävimme läpi omia tehtäviämme ja niissä kokemiamme ongelmia ja onnistumisia, niin oli ilahduttavaa tosiaan huomata, että en ollutkaan yksin. Lisäksi koin, että ulkopuolisen mielipide ja tapa kohdata tuo sama asia saattoi olla täysin erilainen, kuin minun. Nuo uudet näkökulmat auttoivat minua ratkaisujen tekemisessä.

Yhteenvetona siis:

  1. Verkostoidu
  2. Käytä eri kanavia verkostoitumiseen
  3. Pidä huolta tiimistäsi
  4. Rakenna itsellesi tarvittaessa tiimi,  esim yksinyrittäjä, ota yhteyttä muihin saman alan yrittäjiin
  5. Pidä kontaktia verkostoosi, ole aktiivinen

Yhdessä tekemällä onnistuu aina parhaiten!