Ole sielukas johtaja

Kirjastossa katselin kirjahyllyä, jossa oli jos jonkinmoista opasta esimiestyöstä ja johtamisesta. Kirjat lupailivat erilaisia mullistavia itsensä kehittämistaitoja ja uusia kykyjä tiimien vetämiseen kohti yhä kovempia tavoitteita. Teosten kirjoittajat olivat kovan luokan ammattilaisia, monen vuoden työkokemuksen omaavia liiketoimintajohtajia tai yrittäjiä.

Sitten näkökenttään ilmestyi Deepak Chopran kirjoittaa “Sielukas johtaminen”. Chopran teoksiin olen törmännyt lähinnä silloin, kun kyseessä on ollut meditointi tai jokin niin sanottu vaihtoehtohoito. Chopra on intialaistaustainen amerikkalainen lääkäri, joka puhuu ja kirjoittaa hengellisyydestä ja ihmisen kokonaisvaltaisesta hoidosta. Minulle oli siis yllätys, että hän kirjoittaa myös johtamisesta ja kun sitten googlasin, että ihanko tosissaan, niin löytyi enemmänkin tietoa hänen koulutuksistaan yritysjohtajille.

 

Mietin, että tämä kirja on varmasti erilainen, kuin muut johtamisoppaat ja ajatukseni osui oikeaan. Pääosin teksti oli niin korkealentoista, että onnistuin nukahtamaan neljä kertaa ennen sivua 29 mutta sitkeydellä löysin sieltä kuitenkin jotain, jonka aivoni suostuivat kääntämään ymmärrettäväksi. Tähän muuten sivuhuomautuksena on pakko esittää pohdinta, että miksi kaikki meditaatio- hengellisyys- tms itsensähoitamisasiat ovat aina niin vaikeita. Mitä tahansa tekee, niin pitäisi ymmärtää kuun asennot ja onko nouseva vai laskeva ja törmäsikö Venukseen tai missä päin taivaalla Pikku Karhu oli. Näitä ei kuitenkaan selitetä missään, vaan oletuksena on, että kuka tahansa tietää näin tärkeät asiat, sehän on kansanperinnettä. Ehkä se tekee siitä sitten sellaista sopivasti mystistä.

No, mutta mitä minä sitten kirjasta sain irti. Suhteessa sivumäärään, en paljonkaan, mutta seuraava lista oli mielestäni huomion arvoinen ja se kiteyttää hyvin johtamista, siis sitä, minkälaiseksi sinun johtajana tulis pyrkiä. Hiukan näitä piti arkipäiväistää, kun aika korkealentoista oli teksti osin…

  • Johda katsellen ja kuunnellen –– Havainnoi aistiesi avulla ilman ennakkokäsityksiä, tee se sydämellä tunteitasi totellen, lopuksi sielullasi sen näkemyksen ja syvän päämäärän mukaisesti

Aina kun puhutaan sielusta, minulla menee ymmärrys lukkoon. Jotenkin yhdistän sen aina uskontoon ja kärsimykseen. Mutta jos nyt ei takerruta siihen, niin tästä napataan yhdessä se, että älä anna ennakkokäsitysten vaikuttaa päätöksiisi.

Sinulle tullaan joka mutkassa kertomaan erilaisia mielipiteitä ja asioita, jotka joskus ovat tapahtuneet, jotta tietäisit missä mennään tai millainen joku on, että osaat vältellä häntä heti. Tämä tehdään joskus ihan hyvää hyvyyttään, mutta muista sinä kuitenkin muodostaa ihmisistä sekä asioista ihan omat mielikuvasi eli katsele, kuuntele ja minä lisään, että kysele!

Muistan ensimmäisessä johtamisopintojeni harjoittelussa “jouduin” työskentelemään organisaatiomme johtavan hoitajan kanssa. En nukkunut edellisenä yönä lainkaan, sillä minulle oli kerrottu, miten ikävä ihminen hän on, ei ota muita huomioon ja haukkuu joka käänteessä mistä vain keksimästään asiasta. Minun piti siis viettää viikko tämän noidan kanssa ja vatsa sekaisin kiipesin aamulla mielikuvissani tuohon norsunluutorniin, jossa olin asettanut hänet valtaistuimelle seiväs kädessä No loppujen lopuksi se oli yksi opettavaisimmista harjoittelujaksoistani erittäin positiivisen, kannustavan ja auttavan ihmisen toimistossa. Niinpä niin.

  • Opi solmimaan tunnesiteitä — Lopeta jatkuvassa kriisissä eläminen. Tunnista myrkylliset tunteet, jotta voit tunnistaa omat erityiset tarpeesi muiden ihmisten tarpeiden ohella

Sanotaan, että yksityiselämä ja työelämä tulee pitää erillään. Joskus se voi olla hyvin haastavaa, mutta on tärkeää, että tunnistat omat tunteesi ja käytösmallisi, jotta et jatkuvasti siirrä henkilökohtaisia kriisejäsi työhön.

Voin itse sanoa, että olen useimmiten onnistunut tässä melko hyvin, mutta isot kriisit ovat väistämättä vaikuttaneet toimintaan ja silloin on hyvä jäädä joksikin aikaa pois työstä, vaikka kokisikin olevansa korvaamaton. Muista myös, että ei sen aina tarvitse olla kriisi, minä kun kohtasin elämäni rakkauden, kaikki muistioiden reunat oli kirjailtu sydämillä enkä muista kahdesta alkurakkauden täyteisestä kuukaudesta tuon taivaallista. Mutta sen vuoksi ei voinut jäädä työstä pois, vaikka olisi halunnutkin…

  • Herätä tietoisuus — Kysy itseltäsi jatkuvasti, ja innoita tiimiä tekemään samoin, seuraavia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä haluan? Mitä tilanne vaatii?

Eli tunne itsesi. Miten sinä toimit ja millainen olet sekä näytä se avoimesti tiimillesi. Ole oma itsesi. Jos esität jotain muuta, se kuluttaa sinua, alkaa näkymään ja aiheuttaa lopulta hämmennystä.

Minun esimiesurani alkuaikoina olin kyllä niin pihalla, että siihen verrattuna lumiukollakin on homma täysin hanskassa. En tuntenut itseäni lainkaan, toimin mielestäni muiden odotusten mukaisesti. Kantapään kautta on hyvin haastavaa oppia, että kaikkia ei voi miellyttää, varmasti satutin monia, mutta myös itseäni.

  • Teot — On oltava tekoihin suuntautunut, roolimalli ja vastuussa lupauksistaan. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä suhtautua tilanteisiin joustavasti ja huumorilla

Tämä on yksinkertainen. Jos lupaat jotain, se on pidettävä. Vakuutan sinulle, että helpommalla pääset, kun et lupaa mitään. Toinen tärkeä asia on se, että myönnä virheesi. Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta jos sinulla on munaa sanoa, että “juu, minun moka, olen pahoillani”, niin pieleen menneen homman koko kutistuu lähes näkymättömäksi. Ja muista päälle vielä nauraa itsellesi. Ja kolmas juttu on se, että tee myös itse töitä äläkä istu pöydän takana ja odota valmista muilta.

  • Aito voima — Sielun voima on peräisin tietoisuudesta, joka vastaa palautteeseen, mutta on riippumaton mielipiteistä.

Taas tässä häiritsi tuo sielu, se tekee tästä simppelistä asiasta jotenkin kovin juhlallisen, lähes sellaisen, johon ei saa koskea. Ja tämä on siis ihan minun henkilökohtainen ongelmani, koin vain tarvetta jakaa se kanssanne. Mutta siis ota saatavilla oleva informaatio vastaan, mutta käsittele se itse. Opettele vastaamaan saamaasi palautteeseen, oli se millaista tahansa, mutta älä anna mielipiteiden vaikuttaa toimintaasi ja päätöksentekoosi.

Kun menin erääseen työpaikkaan, ensimmäisenä päivänä heti perehdytystilaisuuden jälkeen uusi työtoverini katsoi tarpeelliseksi kertoa minulle, että johtajamme on tosi kamala, hän ei arvosta meitä lainkaan ja yrittää kaikin keinoin saada ammattikuntamme minimiin organisaatiossa. Luonnollisesti tämähän ei pitänyt lainkaan paikkaansa, kuten myöhemmin ihan itse huomasin, mutta jotenkin tällaisen negatiivisen huomion kertominen minulle ensimmäisenä päivänä oli todella tärkeää. Mietin miksi, minkä vuoksi on saatava heti aikaan negatiivin vire ja ylläpidettävä sitä kaiken aikaa. Totuus on, että en tiedä, mietin sitä vieläkin ja mielelläni kuulen, jos jollakin on vastaus.

  • Johda vastuullisesti —Harkittuja riskejä. Teot ja puheet vastaavat sisäisiä arvoja. Johtaja johtaa tiimin korkeampaan tietoisuuteen

Harkitut riskit, se on ymmärrettävää. Ei voi haahuilla sinne tänne, tekemisessäsi tulee olla fokus ja tiimin tulee tietää, mitkä tavoitteet olet asettanut ja miten olet ajatellut, että tiimi ne saavuttaa. Ja sitten vielä, jos kaiken tämän keskellä yhdessä saavutatte korkeamman tietoisuudenkin, niin voisitteko kutsua minut messiin, niin aukeaisi tämä minullekin. Kiitos.

  • Aisti synkronia — Synkronian tunnistaminen on osa yleismaallista tietoisuuden tasoa, kykyä luoda hyvää onnea ympärilleen ja löytää näkymätöntä tukea, joka kannattelee ihmistä korkeammalla tasolla.

Muista, että et ole yksin työtehtävässäsi. Etsi itsellesi kollegoita, joiden kanssa voit jakaa ajatuksiasi, onnistumisia tai epäonnistumisia. Etsi jatkuvasti yhteistyötahoja, joiden avulla ja kanssa saat kehitettyä omaa toimintaasi. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa ja ruokkii luovuutta. Ja taas, jos pääsette yhdessä sinne korkeimmalle, niin viestiä vain minulle. Kiitos

Tekee hyvää välillä astua ulos tottumusten polulta ja kirjastossakin kääntää katsetta muihinkin hyllyihin kuin siihen, minkä eteen on hakukoneen ohjeiden mukaan marssinut. Ei se välttämättä tajuntaa aina räjäytä, mutta täll kertaa minä opin, että johtamista voi tosiaan katsoa monelta eri kantilta, myös sieltä niin sanottujen pehmeämpien arvojen tiimoilta. Johtamistahan tarvitaan kuitenkin loppujen lopuksi joka puolella, jollakin tasolla.

 

Deepak Chopra, Sielukas johtaminen. 2011

Pidä työntekijöistä huolta

Sanotaan, että kuka vain oppii johtajaksi. Minä sanon, että kuka vain voi olla johtaja, mutta kenen tahansa ei pitäisi olla, kaikki eivät opi. Vähän niin kuin äidit ja isät: moni voi olla, kaikki eivät halua olla ja joidenkin ei pitäisi olla.

Aikaisemminkin olen maininnut siitä, että monesti johtajaksi päätyy henkilö, joka siihen ei välttämättä ole halunnut. Usein, kun työnsä hoitaa hyvin, pääsee täydennyskoulutuksiin, jotta oppii tekemään hommansa vielä paremmin. Sitten kun taidot ovat karttuneet, niin urallaan pääsee eteenpäin ja pian saattaa olla tilanteessa, että onkin johtamassa ihmisiä, jotka tekevät sitä työtä, jota itse oli jokin aika sitten tekemässä. Joillekin hyvä, mutta monelle ei. Tilanne on täysin uusi ja saattaa olla myös ahdistava ja pahinta on se, että täydennyskoulutus loppui juuri siihen. Voin rehellisesti sanoa, että ihan hirveä paikka. Olet ollut porukassa, jonka kanssa viime kuussa kahvittelit ja arvostelit johtoryhmän älykääpiömäisiä päätöksiä eikä sinua kiinnostanut muiden tekemiset. Nyt äkisti sinun pitäisi antaa rakentavaa palautetta samassa porukassa olleelle henkilölle, joka voi omasta mielestään tulla töihin milloin haluaa. Kyllä siinä on tosi yksin ja eksyksissä.

Sitten on sellaisia henkilöitä, jotka omasta mielestään ovat taitavampia ja ainutlaatuisempia kuin muut ja erityisesti haluavat olla johtajia. Näillä henkilöillä johtajan ominaisuuksia on usein vain omasta mielestään. Valitettavan monessa organisaatiossa, varsinkin julkisissa, nämä henkilöt pääsevät eteenpäin, koska joko pitävät niin suurta ääntä itsestään tai, mikä on surullisempi vaihtoehto, ei ole valinnan varaa.

Oli miten oli, niin johtajan tulee ottaa huomioon se, että johtajana työskennellään niiden ihmisten hyväksi, jotka tekevät organisaatiossa työtä. Johtajalle asiakas ei ole tärkein, vaan työntekijä, joka huolehtii asiakkaasta. Kun työntekijä voi hyvin, hän pitää huolen siitä, että asiakas saa parasta palvelua. Olen ollut työpaikassa, jossa mitään virheitä ei sallittu eikä onnistumisia huomattu, itse hurrasin välillä itselleni. Pahinta oli toiminta silloin, kun joku teki virheen. Siitä huomautettiin työkavereiden, mutta mikä ikävintä, jopa asiakkaiden edessä. Motivaatio työskennellä tuossa organisaatiossa oli miinus miljoona enkä ikinä odottanut mitään niin paljon, kuin työvuoron päättymistä. Toivoin myös asiakkaiden ymmärtävän, että olisi muitakin saman palvelun tarjoajia, enkä kiellä, taisin siitä joskus vihjatakin.

Seuraavaksi aloitin työpaikassa, jossa minun esimieheni esimies saattoi soittaa minulle kesken päivän ja kysyä, onko minulla kaikki hyvin ja olenko saanut tarvittavat resurssit toiminnan pyörittämiseen. Ilmapiiri oli sellainen, että kukaan ei tehnyt virheitä, vaan homma ei sillä kertaa onnistunut, koko tiimi käsitteli asian; mitä oli tapahtunut ja sitten kokeiltiin uudestaan. Opin tuossa paikassa paljon.

Organisaatiossa tuli kuitenkin henkilöstömuutoksia ja se alkoi muistuttaa edellistä paikkaani, joten lähdin pois.

 

 

Johtajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on empaattisuus. Tämä ei tarkoita sitä, että pitää purskahtaa itkuun aina kun kuule uutisissa Afrikan nälänhädästä. Empatia on sitä, että ymmärtää ihmisten olevan erilaisia ja että tilanteisiin vaikuttavat myös eri taustatekijät. Esimerkiksi et ole huomioinut kaikkia resursseja ja vaikka pari vastaanottohuonetta on jäänyt ilman työntekijää. Esimiehesi tulee ovenkarmit kaulassa huoneeseesi, huutaen, että kyllä pitää ymmärtää laskea kapasiteetti ja niin päin pois. Kertoo vielä muutaman muunkin esimerkin, missä olet epäonnistunut ja katsoo vielä aiheelliseksi ilmoittaa, että olet sosiaalisesti lahjaton paska. Ei kauheasti motivoi tehdä työtänsä paremmin.

Empaattisena johtajana toteaisit asian ja kysyisit: “Mistä tämä johtuu, onko sinulla kaikki hyvin?” Koska et voi tietää, mitä on taustalla. Sanotaan, että töissä ollaan töissä ja henkilökohtaiset asiat eivät saa vaikuttaa. Tämä on toisaalta totta, mutta käytännössä aika vaikeaa. Muista, että voi jopa helpottaa työntekijän oloa jo pelkkä kysyminen, vaikka hän ei haluaisikaan asiasta puhua ja työn suorittaminen sujuu jo paljon paremmin. Olit kiinnostunut hänestä.

Mieti tilannetta myös ihan toisessa tilanteessa: Kaupan kassalla nainen alkaa huutaa sinulle, kun et ole laittanut seuraava asiakas -palikkaa ostostesi jälkeen, koska se on yksi tärkeimmistä hyvän käytöksen toimintamalleista, mitä meille suomalaisille on opetettu ja sitä ei kenenkään tulisi unohtaa. Ehkä tällä huutajalla on avioero meneillään, huoltajuuskiistaa tai valtava velkataakka, jolloin energiaa toimia korrektisti ei enää riitä. Toinen vaihtoehto on, että hän on kusipää. Mutta asia on niin, että sinähän et tiedä kummasta on kyse. Toimi ymmärtävästi oli tilanne mikä oli. Eli älä huuda takaisin, laita se palikka ja hymyile. Jos toisella on paha olo, hymy tuntuu hyvältä. Mutta jos toinen on paskiainen, niin väläyttämäsi hymy ärsyttää vielä enemmän ja siitä sitten sinäkin saat hyvän mielen.

Henkilöstöesimiehenä tai minkälaisena tahansa esimiehenä, muista seuraavat:

  1. Keskity työntekijöihin. Älä keskustele kenenkään kanssa samalla kännykkää vilkuillen tai pidä kehityskeskustelua kasvot tietokoneen ruudussa kiinni
  2. Mieti aina, että keskustelukumppanisi käyttäytymisen taustalla voi olla jotain muuta, miltä näyttää.
  3. Salli se, että työntekoon vaikuttaa aina välillä henkilön muukin elämä.
  4. Kysele ja keskustele, ole kiinnostunut ihmisistä. Ja ymmärrä, että uteliaisuus on eri asia.
  5. Ja ihan vapaasti voit tervehtiä ja kysellä kuulumisia niiltäkin työntekijöiltä, joita henkilöstöhallinnon tietojärjestelmässä ei ole määritelty juuri sinun alaisiksesi.

Pidetään huolta toisistamme ja käyttäydytään hyvin!

Muutoksen halinta

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä.

Minä olen sitä ärsyttävää ihmislajia, jonka mielestä asiat voi aina tehdä paremmin ja jopa eri tavalla. En pidä rutiineista suuressa määrin, kyllästyn. Esimerkiksi en kykene ymmärtämään kotielämässä sitä, että viikkosiivous pitää tehdä aina lauantaina aamupäivällä, miksei sitä tehdä silloin kun on sotkuista, ihan villisti vaikka torstaina? Tai töissä, miksi työtehtävä, johon kuuluu vaikka excel-taulukoiden täyttämistä, pitää tehdä tietyssä huoneessa, tietyn pöydän ääressä? Tai miksi terveyden edistämistä pitää veivata niiden samojen satujen tai esitysten avulla, jotka lasten vanhemmatkin ovat nähneet ja kuulleet? Siitä muuten muistankin tapauksen, kun itse kysyin, taisi olla vuonna 2002, että saanko tehdä uuden esityksen äitiysneuvolan tilaisuuteen, kun mielestäni diasarja vuodelta -81 oli jo vähän vanhentunut. Sain luvan. Työskentelin tuolloin uudistusmielisessä yksikössä, jossa ei pelätty muutosta, tosin se herätti kyllä vähän kummastusta.

Muutos voi tuntua myös kamalalta ja onhan niitä oikeasti kamalia muutoksia, mutta keskityn tässä nyt ihan normaaleihin toimintatapojen vaihteluihin.

Onhan se mukavampaa, kun tietää joka hetki, mitä tekee ja mitä tapahtuu. Rutiinit ja muuttumaton työympäristö tuovat turvaa. Jos jotain lähdetään tekemään eri tavalla, nousee heti pelko, että ehkä minua ei enää tarvitakaan. Ja sehän voi olla totta, kaikkiin työtehtäviin ei tarvita enää henkilökuntaa.

Siihen liittyvän pelon ja epävarmuuden minä ymmärrän. Mutta sitten, kun hermostutaan kahvinkeittimen paikan vaihdosta tai kun henkilökunnan pitää jatkossa istua taukonsa siihen suunnitellussa tilassa eikä arkistohuoneessa tai että joku siirsi jouluvaloja, niin ymmärrykseni ei riitä alkuunkaan. Edellä mainitut tapaukset eivät ole fiktiota.  

Kaikki tietävät, että muutos on tarpeellinen. Jos emme jatkuvasti kehittäisi, kokeilisi ja muuttaisi, niin veistelisimme vieläkin keihäänkärkiä iltanuotiolla. Uskon, että monien esi-isiemmekin mielestä asiat olivat hyvin juuri niin kuin olivat, aivan kuten monien mielestä nyt on kaikki ihan hyvin, enää ei tarvitse mitään muuttaa. Mutta niin vain siellä kivikaudellakin oli joku hyypiö, joka halusi tehdä asioita eri tavoin.

No nyt sitten, miten esimiehenä kannattaa toimia, kun muutosta viedään eteenpäin. Siihenkin on vaikka minkälaisia opuksia ja kursseja, mutta fakta on se, että et hitossakaan koskaan tiedä, miten se missäkin kohtaa tehdään. Olen pitänyt muutospalavereita useita. Karkeasti voin sanoa, että niiden anti jakaantuu seuraavanlaisesti:

  • Uudistuksen vastaanotto nro 1: “ Ei taas, ei tuu mitään”
  • Uudistuksen vastaanotto nro 2 “Aha, ok”
  • Uudistuksen vastaanotto nro 3 “Selvä, mistä aloitetaan?”

Riippuu siis täysin persoonallisuuksista, miten ideat niellään ja esimiehenä tämä on osattava ottaa etukäteen huomioon. Eli tunne henkilöstösi!

Sanotaan, että jakamalla tehtäviä saadaan henkilökunta mukaan, mutta aina se ei toimi, koska kaikki eivät halua vastuuta uusien toimintojen suunnittelusta. Käskyttämällä homma menee ihan penkin alle, sitä ei kannata edes ajatella, unohda samantien. Vaaditaan yksinkertaisesti aikaa, perusteluja, selvityksiä, yhdessä kokeiluja, vakuutteluja, keskusteluja ja sitä, että tunnet henkilöstösi. Taisin sen jo sanoa, mutta sitä ei voi korostaa liikaa. Tiedä persoonat, tunne vahvuudet ja heikkoudet, vain siten pääset eteenpäin.

Sitten mikä on yksi tärkeimmistä muistettavista asioista, kun pusket läpi vanhojen toimintojen. Muutoksessa tarvitaan aina niitä ärsyttäviä yrmäkkeitä, jotka seisovat kyynärvarret ristissä ja lausuvat niitä kuolemattomia lauseita kuten “Tota on jo kokeiltu, ei se silloinkaan onnistunut!”, “En suostu, en halua!” “Taas tätä, ihan vaan muutoksen vuoksi tehdään, ei mitään järkeä.” Voit olla helpottunut siitä tiedosta, että näitä henkilöitä sinun ei koskaan tarvitse etsiä, ne löytävät kyllä paikkansa pitämäsi tilaisuuden takarivistä, josta saa mielipiteet huudettua kaikkien kuultaviksi. Mutta he ovat tärkeitä, sillä vain muutoksen ilosta ei mitään kannatakaan tehdä. Minä teen sitä kyllä kotona. Saatan punnertaa sohvaa eri puolille huoneistoa vain todetakseni, että se oli parhaalla paikalla siellä, missä alunperin. Aikaa ja voimaa on mennyt ihan hukkaan, mutta ei se siellä kotona haittaa. Työssä kuitenkin muutokset tulee suunnitella hyvin ilman, että resursseja käytetään turhaan. Ja juuri nämä vastustajat saavat dialogia aikaiseksi ja löytämään perusteluja tarvittavalle muutokselle.

Koska se muutos on välttämätön ja esimiehenä saat niitä viedä eteenpäin ehkä useammin kuin toivotkaan, niin opettele sinä halaamaan sitä. Älä sinä missään nimessä ole se vastustava yrmäke, silloin henkilöstö on täysin hukassa. Halaa muutosta, konkretisoi tavoitteet ja lähde pohjantähteä kohti, niin porukka tulee kyllä perässä, koska kun katsoo sinua, niin näyttää siltä, että nyt tehdään hyvää juttua.

Nämä ohjeeni koskevat sitten sellaisia isompia muutoksia. Jos katsot, että kahvinkeitin on väärässä paikassa aiheuttaen turvallisuusriskiä, niin ota se kainaloon ja siirrä. Siitä ei tarvitse neuvotella ja palaveerata, se on ajan hukkaa.

Hyvää lukemista:

http://www.esimiehenopasmuutokseen.fi