Aidan takanako vihertää?

Mitä sinä olet ajatellut tehdä elämälläsi?

Joku on väittänyt, että tosi vetävillä tyypeillä, kiinnostavilla ihmisillä, on aina monta hommaa menossa yhtäaikaa ja he toteuttavat unelmiaan minkä kerkeävät. Enpä tiedä siitä, mutta eikö sinun kuitenkin pitäisi nyt nousta sieltä toimistopöydän takaa ja lähteä toteuttamaan unelmiasi ennen kuin on liian myöhäistä, elämä on lyhyt.

Elämä siinä toisessa työssä, kaupungissa, maassa tuntuu niin paljon kiinnostavammalta kuin nykyisessä tylsässä ja tasaisessa, eikö? Joka päivä samat tyhjänpäiväiset työtehtävät ja idiootteja ympärillä, kaikki on tasaista ja asettunut uomiinsa, tosi tylsää, eikö?

Me unelmoimme muutoksesta ja erilaisesta elämästä, jokainen meistä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Unelmoidaan myös erilaisesta työelämästä. Vai voitko väittää, että et olisi koskaan tokaissut: “voi vitsi, miten olisi hienoa, jos…”

Muistan, miten entisten kollegojeni kanssa mietittiin usein, mitä muuta, kuin esimiestyötä voisi tehdä. Unelmoitiin hetkestä, kun työpaikalle ei tarvitsisi tulla, vaan olisi oman onnensa seppä. Se hetki, kun voisi soittaa töihin ja sanoa: “En tule tänään töihin, enkä huomenna, enkä enää ikinä!”

Yhteisenä tekijänä unelmissa oli seuraavat tehtäville asetetut kriteerit:

  • aivoille lepoa
  • ei tarvitse selittää asioita kenellekään
  • ei tarvitse tavata ihmisiä, jos ei halua
  • tehtävien suorittaminen ei vaadi ajattelua
  • välillä voisi vain istua ja tuijottaa horisonttiin
  • rahaa olisi paljon

Ihan konkreettisia vaihtoehtojakin nykyiselle esimiestehtävälle oli mietitty, tässä ehkä mieleen painuneimmat:

  • salaatinkasvattaja (omiin tarpeisiin)
  • vivun kääntäjä (tästä en osaa sanoa enempää, mistä vivusta on kyse)
  • askartelija (omiin ja tuttavien tarpeisiin)
  • shamaani
  • lammaspaimen (Australiassa)

Edellä mainituissa ammateissa rahan suunnaton määrä ei ehkä ole täysin taattu, enkä ole varma aivojen levostakaan, sillä ainakaan lammaspaimenen homma ei ihan heti tavalliselta terveydenhuollon hallintohiireltä onnistu, uskallan väittää.

Ajatus tällaisista muutoksista on lisäksi usein hitusen liian aurinkoinen. Jos nyt esimerkiksi kuvitellaan, että askartelisi kaiket päivät omiin tarpeisiinsa, niin kuinka kauan oikeasti ideoita ja viitsimistä riittäisi enää sen jälkeen, kun koti näyttää Martha Stewartin sisustamalta. Tai jos minä askartelisin, niin kuva kertokoon. (Se on tulppaani)

On huomattavissa, että sosiaalinen media ruokkii tätä ajatusta, että muilla olisi asiat aina paremmin. Jos opiskelutoverisi Instagram-tilillä on kuvia reppureissuilta Aasiasta tai joulujuhlista Italiassa tai kun naapurisi Facebookissa on kuvia toinen toistaan onnellisemmista perheillallisista, niin totuus voi olla täysin toinen. Olet aivan turhaan kateellinen. Työasioissa somehypetystä hoitaa sitten LinkedIn. Sinänsä ihan hyvä kanava, mutta kyllä siellä olevilla ihmisillä on huippuduunit, mahtavat työkaveri, nappiin menneet työhaastattelut ja työntekijöitä huomioivat työnantajat. Kukaan ei tuo esille pieniä harmituksia tai kerro, että myyntitilaisuus meni aivan pieleen tai että joulubonukset jäi viime vuonna saamatta. Ei sen puoleen, ei kukaan niitä haluaisi lukeakaan. Kivempaa ajatella, miten muilla on paremmin. Itsesääli ja voivottelu, se on ehkä parasta.

Tästä pohdinnasta väistämättä tulee mieleen se, että mitä voisi kuitenkin tehdä ennemmin sen hyväksi, että se nykyinen tehtävä tuntuisi miellyttävältä, kuin käyttää isosti energiaa pois pääsystä haaveiluun. No kuten olen aikaisemmin sanonut, niin minä hoidin asian sillä, että lähdin pois, enkä sitä kaikille suosittele. Mutta siis jos haluaa jäädä, niin mitä voisi tehdä?

Ehkäpä..

  • Keskity positiivisiin asioihin ja löydä asioiden hauska puoli.
  • Pidä huolta sosiaalisesta verkostostasi, myös työkavereista, he ovat oikeasti ihan mukavia heppuja ja töissä voi olla myös hauskaa.
  • Pidä itsestäsi huolta. Liiku, syö ja nuku hyvin.
  • Pitäkää unelmointihetkiä porukalla töissä. Parasta tyky-toimintaa ikinä, kun voi villinä heittää ideoita ja nauraa yhdessä ja nähdä itsensä vääntämässä vipua Espanjassa.

Unelmia pitää siis ehdottomasti olla, sillä niihin liittyy ilon ja toivon tunteita ja ne auttavat jaksamaan päivittäisissä rutiineissa. Mutta huolehdi, että unelmat ovat sinun omiasi eivätkä mielikuvia muiden ihmisten elämistä. Ja unelmia on toki hyvä myös tavoitella ja välillä muuttaakin elämänsä suuntaa. Jos esimerkiksi oikeasti, todella haluat olla shamaani ja näet sen järkeväksi ratkaisuksi, työskentele sen saavuttamiseksi pienin askelin. Kun istut kodassa karhuntalja päällä ja soitat rumpua, se voi olla elämäsi onnellisin hetki, koet saavuttaneesi jotain uutta ja voimaannuttavaa. (Tällä kuvauksella shamaanista en halua loukata. Tuo mielikuva shamaanista on henkilön, joka shamaaniksi halusi. En väitä tietäväni, miten ja minkälaisessa asussa shamaani työskentelee. Toivon, että hänellä on vapaus valita tapansa, ja hän voi halutessaan ja mahdollisesti shamaaniksi siirtyessään kääriytyä karhuntaljaan.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *