Se on nyt sitten loppu

Kun lomat loppuu, kesä ohitse on, vuosi kulkee jälleen uuden ympyrän…

Näin kauniisti lyyritteli ja luritteli Suurlähettiläät aikoinaan ja ajatus tuollaisenaan on hyvin vahvasti monen mielessä, vaan eihän se kesä oikeasti siihen lopu, että mennään töihin, paitsi jos se loma on syyskuussa. Tänäänkin on aamun lämpötila 15 celsiusta ja aurinko paistaa täysillä, kyllä minusta on vielä kesä, vaikka italialaisten mielestä ehkä ei.

Mieheni totesi  eilen illalla, että “jaahas, se alkaa monella olla huomenna työhön paluu, sitten pitäisi taas jaksaa 11 kuukautta”. Hän itse on sen verran onnellisessa asemassa, että on ollut jo viikon töissä, joten hänellä on vähän vähemmän kärsittävänä ja oikeus kommentoida vahingoniloisena.

Aika vähän kuulee ja näkee positiivisia kommentteja työhön paluusta. Onhan se nyt helvetin mukavaa loikoilla terassilla viinilasi kädessä ja lukea Tex Willereitä. (Tekeeköhän sitä muuten kukaan enää…?) Mutta jaksaisiko oikeasti jatkuvasti? Eihän silloin olisi enää lomaa.

Onko se töissä olo oikesti kärsimystä, no joillekin varmasti on, monelle ei. Huomattavasti paremmin siellä jaksaisi, kun ajattelisi työhön paluun olevan jälleen mukava muutos elämässä, ehkä siellä odottaa jotain uusia juttuja ja kommelluksia, työkavereiden hassuja lomakertomuksia ja muuta vastaavaa.

Kollegani kerran sanoi, että loman jälkeen tulisi pitää työhönpaluukeskustelu, hän aikoo vaatia, vaati, mutta ei saanut. Tätä ei sitten kannata ottaa kovin virallisesti, mutta ihan huippujuttuhan se olisi, jos esimies kasaisi tiimin koolle ja juteltaisiin pari tuntia niitä näitä kahvikupposen äärellä. Kuulumiset ja ajatukset tulevasta, muutamat asiattomuudet ja naurut niin johan siitä mieli virkeänä jaksaa lähteä taas eteenpäin. Kokeilisitko? Eiköhän ne työt siellä jonkin aikaa odota, odottivathan ne lomankin ajan.

Ihanaa työn alkamista sinulle!