Ole sielukas johtaja

Kirjastossa katselin kirjahyllyä, jossa oli jos jonkinmoista opasta esimiestyöstä ja johtamisesta. Kirjat lupailivat erilaisia mullistavia itsensä kehittämistaitoja ja uusia kykyjä tiimien vetämiseen kohti yhä kovempia tavoitteita. Teosten kirjoittajat olivat kovan luokan ammattilaisia, monen vuoden työkokemuksen omaavia liiketoimintajohtajia tai yrittäjiä.

Sitten näkökenttään ilmestyi Deepak Chopran kirjoittaa “Sielukas johtaminen”. Chopran teoksiin olen törmännyt lähinnä silloin, kun kyseessä on ollut meditointi tai jokin niin sanottu vaihtoehtohoito. Chopra on intialaistaustainen amerikkalainen lääkäri, joka puhuu ja kirjoittaa hengellisyydestä ja ihmisen kokonaisvaltaisesta hoidosta. Minulle oli siis yllätys, että hän kirjoittaa myös johtamisesta ja kun sitten googlasin, että ihanko tosissaan, niin löytyi enemmänkin tietoa hänen koulutuksistaan yritysjohtajille.

 

Mietin, että tämä kirja on varmasti erilainen, kuin muut johtamisoppaat ja ajatukseni osui oikeaan. Pääosin teksti oli niin korkealentoista, että onnistuin nukahtamaan neljä kertaa ennen sivua 29 mutta sitkeydellä löysin sieltä kuitenkin jotain, jonka aivoni suostuivat kääntämään ymmärrettäväksi. Tähän muuten sivuhuomautuksena on pakko esittää pohdinta, että miksi kaikki meditaatio- hengellisyys- tms itsensähoitamisasiat ovat aina niin vaikeita. Mitä tahansa tekee, niin pitäisi ymmärtää kuun asennot ja onko nouseva vai laskeva ja törmäsikö Venukseen tai missä päin taivaalla Pikku Karhu oli. Näitä ei kuitenkaan selitetä missään, vaan oletuksena on, että kuka tahansa tietää näin tärkeät asiat, sehän on kansanperinnettä. Ehkä se tekee siitä sitten sellaista sopivasti mystistä.

No, mutta mitä minä sitten kirjasta sain irti. Suhteessa sivumäärään, en paljonkaan, mutta seuraava lista oli mielestäni huomion arvoinen ja se kiteyttää hyvin johtamista, siis sitä, minkälaiseksi sinun johtajana tulis pyrkiä. Hiukan näitä piti arkipäiväistää, kun aika korkealentoista oli teksti osin…

  • Johda katsellen ja kuunnellen –– Havainnoi aistiesi avulla ilman ennakkokäsityksiä, tee se sydämellä tunteitasi totellen, lopuksi sielullasi sen näkemyksen ja syvän päämäärän mukaisesti

Aina kun puhutaan sielusta, minulla menee ymmärrys lukkoon. Jotenkin yhdistän sen aina uskontoon ja kärsimykseen. Mutta jos nyt ei takerruta siihen, niin tästä napataan yhdessä se, että älä anna ennakkokäsitysten vaikuttaa päätöksiisi.

Sinulle tullaan joka mutkassa kertomaan erilaisia mielipiteitä ja asioita, jotka joskus ovat tapahtuneet, jotta tietäisit missä mennään tai millainen joku on, että osaat vältellä häntä heti. Tämä tehdään joskus ihan hyvää hyvyyttään, mutta muista sinä kuitenkin muodostaa ihmisistä sekä asioista ihan omat mielikuvasi eli katsele, kuuntele ja minä lisään, että kysele!

Muistan ensimmäisessä johtamisopintojeni harjoittelussa “jouduin” työskentelemään organisaatiomme johtavan hoitajan kanssa. En nukkunut edellisenä yönä lainkaan, sillä minulle oli kerrottu, miten ikävä ihminen hän on, ei ota muita huomioon ja haukkuu joka käänteessä mistä vain keksimästään asiasta. Minun piti siis viettää viikko tämän noidan kanssa ja vatsa sekaisin kiipesin aamulla mielikuvissani tuohon norsunluutorniin, jossa olin asettanut hänet valtaistuimelle seiväs kädessä No loppujen lopuksi se oli yksi opettavaisimmista harjoittelujaksoistani erittäin positiivisen, kannustavan ja auttavan ihmisen toimistossa. Niinpä niin.

  • Opi solmimaan tunnesiteitä — Lopeta jatkuvassa kriisissä eläminen. Tunnista myrkylliset tunteet, jotta voit tunnistaa omat erityiset tarpeesi muiden ihmisten tarpeiden ohella

Sanotaan, että yksityiselämä ja työelämä tulee pitää erillään. Joskus se voi olla hyvin haastavaa, mutta on tärkeää, että tunnistat omat tunteesi ja käytösmallisi, jotta et jatkuvasti siirrä henkilökohtaisia kriisejäsi työhön.

Voin itse sanoa, että olen useimmiten onnistunut tässä melko hyvin, mutta isot kriisit ovat väistämättä vaikuttaneet toimintaan ja silloin on hyvä jäädä joksikin aikaa pois työstä, vaikka kokisikin olevansa korvaamaton. Muista myös, että ei sen aina tarvitse olla kriisi, minä kun kohtasin elämäni rakkauden, kaikki muistioiden reunat oli kirjailtu sydämillä enkä muista kahdesta alkurakkauden täyteisestä kuukaudesta tuon taivaallista. Mutta sen vuoksi ei voinut jäädä työstä pois, vaikka olisi halunnutkin…

  • Herätä tietoisuus — Kysy itseltäsi jatkuvasti, ja innoita tiimiä tekemään samoin, seuraavia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä haluan? Mitä tilanne vaatii?

Eli tunne itsesi. Miten sinä toimit ja millainen olet sekä näytä se avoimesti tiimillesi. Ole oma itsesi. Jos esität jotain muuta, se kuluttaa sinua, alkaa näkymään ja aiheuttaa lopulta hämmennystä.

Minun esimiesurani alkuaikoina olin kyllä niin pihalla, että siihen verrattuna lumiukollakin on homma täysin hanskassa. En tuntenut itseäni lainkaan, toimin mielestäni muiden odotusten mukaisesti. Kantapään kautta on hyvin haastavaa oppia, että kaikkia ei voi miellyttää, varmasti satutin monia, mutta myös itseäni.

  • Teot — On oltava tekoihin suuntautunut, roolimalli ja vastuussa lupauksistaan. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä suhtautua tilanteisiin joustavasti ja huumorilla

Tämä on yksinkertainen. Jos lupaat jotain, se on pidettävä. Vakuutan sinulle, että helpommalla pääset, kun et lupaa mitään. Toinen tärkeä asia on se, että myönnä virheesi. Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta jos sinulla on munaa sanoa, että “juu, minun moka, olen pahoillani”, niin pieleen menneen homman koko kutistuu lähes näkymättömäksi. Ja muista päälle vielä nauraa itsellesi. Ja kolmas juttu on se, että tee myös itse töitä äläkä istu pöydän takana ja odota valmista muilta.

  • Aito voima — Sielun voima on peräisin tietoisuudesta, joka vastaa palautteeseen, mutta on riippumaton mielipiteistä.

Taas tässä häiritsi tuo sielu, se tekee tästä simppelistä asiasta jotenkin kovin juhlallisen, lähes sellaisen, johon ei saa koskea. Ja tämä on siis ihan minun henkilökohtainen ongelmani, koin vain tarvetta jakaa se kanssanne. Mutta siis ota saatavilla oleva informaatio vastaan, mutta käsittele se itse. Opettele vastaamaan saamaasi palautteeseen, oli se millaista tahansa, mutta älä anna mielipiteiden vaikuttaa toimintaasi ja päätöksentekoosi.

Kun menin erääseen työpaikkaan, ensimmäisenä päivänä heti perehdytystilaisuuden jälkeen uusi työtoverini katsoi tarpeelliseksi kertoa minulle, että johtajamme on tosi kamala, hän ei arvosta meitä lainkaan ja yrittää kaikin keinoin saada ammattikuntamme minimiin organisaatiossa. Luonnollisesti tämähän ei pitänyt lainkaan paikkaansa, kuten myöhemmin ihan itse huomasin, mutta jotenkin tällaisen negatiivisen huomion kertominen minulle ensimmäisenä päivänä oli todella tärkeää. Mietin miksi, minkä vuoksi on saatava heti aikaan negatiivin vire ja ylläpidettävä sitä kaiken aikaa. Totuus on, että en tiedä, mietin sitä vieläkin ja mielelläni kuulen, jos jollakin on vastaus.

  • Johda vastuullisesti —Harkittuja riskejä. Teot ja puheet vastaavat sisäisiä arvoja. Johtaja johtaa tiimin korkeampaan tietoisuuteen

Harkitut riskit, se on ymmärrettävää. Ei voi haahuilla sinne tänne, tekemisessäsi tulee olla fokus ja tiimin tulee tietää, mitkä tavoitteet olet asettanut ja miten olet ajatellut, että tiimi ne saavuttaa. Ja sitten vielä, jos kaiken tämän keskellä yhdessä saavutatte korkeamman tietoisuudenkin, niin voisitteko kutsua minut messiin, niin aukeaisi tämä minullekin. Kiitos.

  • Aisti synkronia — Synkronian tunnistaminen on osa yleismaallista tietoisuuden tasoa, kykyä luoda hyvää onnea ympärilleen ja löytää näkymätöntä tukea, joka kannattelee ihmistä korkeammalla tasolla.

Muista, että et ole yksin työtehtävässäsi. Etsi itsellesi kollegoita, joiden kanssa voit jakaa ajatuksiasi, onnistumisia tai epäonnistumisia. Etsi jatkuvasti yhteistyötahoja, joiden avulla ja kanssa saat kehitettyä omaa toimintaasi. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa ja ruokkii luovuutta. Ja taas, jos pääsette yhdessä sinne korkeimmalle, niin viestiä vain minulle. Kiitos

Tekee hyvää välillä astua ulos tottumusten polulta ja kirjastossakin kääntää katsetta muihinkin hyllyihin kuin siihen, minkä eteen on hakukoneen ohjeiden mukaan marssinut. Ei se välttämättä tajuntaa aina räjäytä, mutta täll kertaa minä opin, että johtamista voi tosiaan katsoa monelta eri kantilta, myös sieltä niin sanottujen pehmeämpien arvojen tiimoilta. Johtamistahan tarvitaan kuitenkin loppujen lopuksi joka puolella, jollakin tasolla.

 

Deepak Chopra, Sielukas johtaminen. 2011

Kaikenlaisia idiootteja

Vuorovaikutuksen haasteellisuus on niin mielenkiintoinen aihe, että sitä tulee pohdittua useinkin. Mietiskelyä edesauttaa suuresti kotiolot, eli se, että olemme mieheni kanssa melko eri tyyppisiä ihmisiä. (Yllä oleva kuva ei ole meiltä kotoa) Vaikka ajatusmaailmamme onkin samankaltainen niin käytöksemme ja asioihin suhtautuminen on niin sanotusti janojen ääripäistä. Tämä johtaa väistämättä siihen, että huolimatta siitä, että viihdymme yhdessä, niin aina välillä tulee massiivisia väärinymmärryksiä, jotka johtavat saippuaoopperamaailman kaltaisiin konflikteihin. Mieheni on rauhallisuuden ilmentymä eli minun mielestäni hidas, lisäksi suurpiirteinen, ei välitä muiden mielipiteistä ja tekee asiat niin kuin haluaa. Mutta toisaalta hän haluaa saada asiat nopeasti eteenpäin ja vaatii samaa muiltakin.

Minä taas en jaksaisi istua paikoillani 15 minuuttia kauempaa, vaan jotain hommaa on tuhtattava koko ajan. Olen myös suurpiirteinen, mutta sääntöjä ja ohjeita pitää kuitenkin noudattaa ja pitää huoli siitä, että muilla on hyvä olla. Tosin tämä jää kyllä silloin toissijaiseksi, jos jokin toiminta pitää saada tehokkaaksi, silloin oletan, että muutkin ovat yhtä innokkaita tekemään kaikkensa, että hommat sujuvat aina vain paremmin ja ehkä oletan, että heillä on siinä ihan tarpeeksi hyvä. Omista tekemisistäni en aina kestä arvostelua ja arvosteluksi koen herkästi sellaisenkin, mikä arvosteluksi ei ole tarkoitettu.

Eilen sitten oli tilanne, että  pyysin miestäni lukemaan kirjoittamani liiketoimintasuunnitelman. Hänellä oli siitä kommentteja, täysin asiallisia, kun niitä tänään mietin, mutta eilen ne eivät olleet. Olin käyttänyt suunnitelman hiomiseen äkkiseltään laskettuna 43 minuuttia, mikä minulle on siis valtavan pitkä aika istua paikoillani, ja olin tekeleeseen melko tyytyväinen, vaikka se ei ihan valmis vielä minunkaan mielestäni ollut. Hän kuitenkin luettuaan kysyi täysin asiaan kuulumattomia kysymyksiä, kuten: “Mikä on kilpailijoiden liikevaihto?” “Miten viet kilpailijoilta asiakkaita?” No, EN minä tiedä!

Muutaman minuutin, mieheni mielestä ehkä muutaman tunnin, mökötettyäni tuli mieleeni. että olisikohan hänen kysymyksissään ihan asiaakin? Hän vaan toi ne esille eri tyylillä, miten minä olisin ja räjähdys oli valmis.

Jäin siitä sitten miettimään tilanteita työelämässä. Mieleeni pamahti nopeasti useampikin esimerkki, jossa minut on varmastikin ymmärretty väärin tai minä olen vetänyt melonin nenääni aivan turhaan. Oli myös usein niin, että sivustakatsojana huomasi hetken, jolloin keskenään keskustelevat henkilöt puhuivat ihan eri asioista ja saattoivat tuohtua toisilleen, kun toinen ei ymmärtänyt ja käyttäytyi idioottimaisesti. Muistan itsekin monesti tuhahtaneeni jonkun sähköpostin luettuani, että “voi luoja, mikä tampio!”

Mutta kummasti asia muutti muotoaan, kun vaivautui lukemaan viestin useampaan kertaan tai soittamaan lähettäjälle ja kysymään, mitä viesti tarkoitti.

No sitten eteeni tupsahti opas, josta olin jo kuullutkin, mutta olin ajatellut, että en jaksa siihen perehtyä. Mieheni oli ilmeisesti eri mieltä, koska melko selkeällä suomen kielellä sain ilmoituksen, että kyseinen kirjallinen tuotos on meille hankittu.

Miten on, oletko sinä lukenut Idiootit ympärilläni -kirjan?

Kirjassa persoonat kuvataan ja jaotellaan visuaalisesti väreiksi, mikä jotenkin helpottaa asian käsittelyä. Värit auttavat muistamaan asioita. Hyvin hämmentävästi sieltä sitten löytää itsensä, mutta avartavaa on se, että löytää myös sen vastapuolen. Kirja on nimetty aika huomiota herättävästi, mutta niinhän me ajattelemme, minä ainakin myönnän, että muissahan se on vika. Sitä ei tavallisessa elämässä tule ajateltua, että oikeasti olemme erilaisia ja eri tavoin ajattelevia sekä toimivia, pitäisi kuitenkin huomioida se fakta, että hyvin harva täällä telluksella tallusteleva on tahallaan ilkeä ja toisille haittaa tekevä.

Suosittelen lämpimästi sinulle seuraavanlaisia toimenpiteitä:

  1. Lainaa tai osta, ihan sama, mutta lue tuo kirja
  2. Opettele tuntemaan itsesi ja ole rohkeasti sellainen, kuin olet
  3. Muista antaa toiselle tilaa olla oma itsensä, äläkä heti oleta
  4. Tutustu tilanteisiin uudesta näkökulmasta, siitä toisen sellaisesta

Nämähän nyt pätevät ihan jokapäiväiseen eloon, mutta esimiehenä pääset näillä todella pitkälle.

Erikson, Thomas. Idiootit ympärilläni. 2017

Kokeilukulttuurilla kohti muutoksia

Muutimme viime syksynä omakotitaloon. Etsiessämme asuttavaa tönöä, tiukan tarkastelun alla oli piha, jonka piti olla kaunis, helppohoitoinen, vähän kasvillisuutta, mutta kuitenkin kauniita kasveja, ei asfalttia, mutta kuitenkin ryhdikäs eikä mikään mökkitie, metsämaata, kalliota… No siis yksinkertaisuudessaan pihan siis tulisi näyttää kasvitieteellisen puutarhan etupihalta, mutta hoitaa itse itsensä. Ihan ei sitten sellaista tullut vastaan ja hyväksyin, että meillä nyt on jonkinlainen etupiha nurmikkoineen.

Sitten tapahtui väistämätön eli kevät saapui, vaikkakin hitaammin, mitä itse olisin suonut, jos saa ihan vähän valittaa. Ja kevään myötä, mistä minä itseni sitten löysin; siirtelen hullun tavalla puskia paikasta toiseen, käyn Bauhausin puutarhamyymälässä vähän väliä ja kaikenlaisia purkkeja ilmestyy pihamaalle ja niissä kasvaa jotakin. Juu, aivan tarkkaan en pysty kertomaan, kun en tunnista kuin voikukan, ja niitä ei tarvitse erikseen istutella. Nämä kukkaset on valittu ihan ulkonäön perusteella ja nyt opettelen pitämään ne hengissä. Kokeilukulttuuri, kyllä,  olen tuonut sen myös kotiin.

Moni minut tunteva pyörittelee päätänsä, sillä tunnetusti en saa kaktuksiakaan pysymään hengissä. Mutta minä olen elementissäni, sillä tässä pihaprojektissa esiintyy monia samanlaisia asioita, joihin törmään töissä:

  1. Ei sen voi vaan antaa olla noin. Jollakin tavalla sen täytyy olla toimivampi, enemmän meidän näköinen. MUUTOKSEN TARVE
  2. Tieto on siitä, minkälaista halutaan. SUUNNITTELU
  3. Ei kuitenkaan käsitystä siitä, miten haluttu tavoite saavutetaan, joten tehdään sitä, mikä maalaisjärjellä ajatellen voisi toimia. KOKEILU
  4. Havaitaan, että kaikki puskat eivät viihdy samanlaisissa olosuhteissa. OPPI JA UUDELLEEN KOKEILU
  5. Osa kokeiluista onnistuu ja mullan alta puskee versoja. ONNISTUMINEN, TOIMINTA JATKOON

Tässä siis käytännössä LEAN-filosofian PDSA (Plan Do Study Act), jolla tyylillä toimintamallimuutoksia on vietävä eteenpäin.

 

Ja tämä tulee sitten erottaa perehdyttämisestä jo olemassa oleviin tehtäviin, jossa toimintamalli on jo hyväksi havaittu ja toiminnassa. Silloin mennään sillä eikä tarvitse kokeilla mitään uusia kikkoja, tai ainakaan heti, sillä onhan sitä toki aina jotain kehitettävää.

Mutta siis kokeilukulttuuri, tuo nuorten ja menevien startuppien julki tuoma yli-innostuneisuus. Julkisella puolella on totuttu siihen, että kun saadaan idea tehdä jokin toiminto eri tavoin, prosessi eteneen seuraavasti:

  • kerrotaan esimiehelle
  • esimies vie asian johtoryhmään
  • perustetaan työryhmä, johon kuuluu kaikkia muita, kuin asian tuntevia
  • työryhmä kokoontuu kahden viikon välein kahdeksi tunniksi
  • kokoontuessaan työryhmä käy läpi asian ja miettii, mitä laskelmia ja taulukoita sekä prosessikaavioita asiasta tulee kuvata
  • jokainen jäsen saa yhden laskelman tai kaavion työstettäväkseen
  • tätä jatketaan, kunnes kaikki taulukot on valmiina
  • laskelmat viedään johtoryhmälle, joka esittää asian ylemmälle johtoryhmälle, joka esittää asian lautakunnalle
  • Ja kyllä, tässä saattaa mennä jopa kaksi vuotta, jolloin asia on jo vanhentunut. Mutta ei se mitään, kun se olisi maksanut kuitenkin niin paljon, että sen tuomia säästöjä ei nyt kannata tässä tilanteessa ajatella, vaan jatketaan samalla linjalla

Mutta seinät ovat julkisellakin puolella vähän heilumassa, vaikka kokeilukulttuuri tuntuukin olevan yhä jotain todella scifiä. Siitä huolimatta, että sinä kerrot henkilökunnalle tämän uuden toimintamallin olevan ilman tarkkaa ohjeistusta ja että nyt tehdään näin ja katsotaan, mitä sitten tapahtuu, he ovat aivan kuutamolla. Koko organisaatio on tottunut siihen, että muutosta suunnitellaan aina vuosia ja kun uusi toimintamalli tulee käyttöön, siihen tulisi olla koulutustilaisuudet auditorioissa ja sitten se on käytössä seuraavat 20 vuotta. Ei löydy halukkuutta tai kykyä (koska se ei aikaisemmin ole ollut sallittua) testailuun, oman osaamisensa ja mielipiteidensä esille tuomiseen (paitsi kaikkea vastaan) tai oma-aloitteiseen eteenpäin kehittämiseen. Oma-aloitteisuutta löytyy siis kyllä siihen, että kelkka kääntyisi takaisin ja palattaisiin turvalliseen ja tuttuun malliin, jonka osaa vaikka unissaan.

Muutokset työssä aiheuttavat stressiä. Jos joutuu toimimaan uudella tavalla ilman tarkkoja ohjeita, se saattaa aiheuttaa tunnetta, että on menettämässä työnsä hallinnan. Lisäksi kun työssä on muutoinkin kiire, niin uusien juttujen opettelu tuo omat mausteensa jaksamiselle.

Mutta muutos on välttämätön. Terveydenhuollossa ei voida toimia samalla tavoin, kuin tähän asti on toimittu, jonot ja hoitoon pääsyn laillinen pituus vain paukkuvat. Muutosta tulisi viedä yhdessä eteenpäin, kokeilla rohkeasti uusia juttuja. Etene kuitenkin tuntosarvet ojossa ja pyri tunnistamaan työntekijöille haastavat tilanteet. Keskustele avoimesti ja luo sellainen ilmapiiri, että henkilökunnan on helppo kertoa ideoitaan ja mielipiteitään. Lähde herkästi tarjoamaan tukea työterveyden kanssa tai työnohjauksella, ryhmätyönohjaus voi saada ihmeitä aikaan.

Tärkeintä on, että et luovuta. Otetaan tämä haaste yhdessä vastaan ja kokeillaan, opitaan ja kokeillaan uudestaan, moni huomaa, että uusi työskentelytapa voi oikeasti tuoda myös mielekkyyttä työhön ja onnistumisen iloa.