Se on nyt sitten loppu

Kun lomat loppuu, kesä ohitse on, vuosi kulkee jälleen uuden ympyrän…

Näin kauniisti lyyritteli ja luritteli Suurlähettiläät aikoinaan ja ajatus tuollaisenaan on hyvin vahvasti monen mielessä, vaan eihän se kesä oikeasti siihen lopu, että mennään töihin, paitsi jos se loma on syyskuussa. Tänäänkin on aamun lämpötila 15 celsiusta ja aurinko paistaa täysillä, kyllä minusta on vielä kesä, vaikka italialaisten mielestä ehkä ei.

Mieheni totesi  eilen illalla, että “jaahas, se alkaa monella olla huomenna työhön paluu, sitten pitäisi taas jaksaa 11 kuukautta”. Hän itse on sen verran onnellisessa asemassa, että on ollut jo viikon töissä, joten hänellä on vähän vähemmän kärsittävänä ja oikeus kommentoida vahingoniloisena.

Aika vähän kuulee ja näkee positiivisia kommentteja työhön paluusta. Onhan se nyt helvetin mukavaa loikoilla terassilla viinilasi kädessä ja lukea Tex Willereitä. (Tekeeköhän sitä muuten kukaan enää…?) Mutta jaksaisiko oikeasti jatkuvasti? Eihän silloin olisi enää lomaa.

Onko se töissä olo oikesti kärsimystä, no joillekin varmasti on, monelle ei. Huomattavasti paremmin siellä jaksaisi, kun ajattelisi työhön paluun olevan jälleen mukava muutos elämässä, ehkä siellä odottaa jotain uusia juttuja ja kommelluksia, työkavereiden hassuja lomakertomuksia ja muuta vastaavaa.

Kollegani kerran sanoi, että loman jälkeen tulisi pitää työhönpaluukeskustelu, hän aikoo vaatia, vaati, mutta ei saanut. Tätä ei sitten kannata ottaa kovin virallisesti, mutta ihan huippujuttuhan se olisi, jos esimies kasaisi tiimin koolle ja juteltaisiin pari tuntia niitä näitä kahvikupposen äärellä. Kuulumiset ja ajatukset tulevasta, muutamat asiattomuudet ja naurut niin johan siitä mieli virkeänä jaksaa lähteä taas eteenpäin. Kokeilisitko? Eiköhän ne työt siellä jonkin aikaa odota, odottivathan ne lomankin ajan.

Ihanaa työn alkamista sinulle!

 

Oletin niin!

Sain noottia, että blogini on ollut kovin hiljainen. On kuulemma käyty moneen kertaan katsomassa, mutta ei mitään eloa, mikä minua oikein vaivaa, oli mietitty. Minua vaivasi loma ja pienessä aivokopassa muodostamani pari olettamusta:

1. Kaikki muutkin ovat lomalla

2. Ketään ei kiinnosta lukea juttujani lomalla

No muiden loma-aikatauluista nyt en niin tiedä, mutta tuskin kaikki samaan aikaan olivat, joten hiukan liian yleistävä toteamus. Tunnistatko sinä, miten helposti sitä tekeekään tuollaisia yleistyksiä ja sitten toimii niiden mukaisesti, vaikka ne eivät pitäisi lainkaan paikkaansa. Mutta kakkosolettamus, se oli kyllä suomalaisuuden huipentuma. Siinä pohdin itsekseni, että minä juttuineni olen tylsä ja häiritsen muita pari kertaa kuukaudessa, joten kohteliaisuudesta annan muiden olla rauhassa, edes tämän heinäkuun. Mieleenikään ei tullut kyllä se, että eihän kenenkään näitä pakko ole lukea. Nämä kaksi ajatustapaa ovat ihmismielen mielenkiintoisia vinksahduksia.

Olettamus. Oletamme usein tietävämme, mitä toinen tarkoittaa, haluaa, tarvitsee… Parisuhteessa se on aivan päivänselvää ja olettamuksista tai siis niiden toteutumattomuudesta syntyvät mökötyskohtaukset ovat yksi parisuhteen peruspilareista. (Kannattaa huomioida, että en ole parisuhdeterapeutti) Mutta työpaikoilla olettamukset olisi suotavaa jättää kokonaan pois. Jos siis yhtään huomaat miettiväsi, mitähän työkaverisi, pomosi tai tiimiläisesi tarkoitti, kysy. Koska vain noin 0,85% mahdollisuudella pystyt itse arvaamaan oikean vastauksen. Minä esimerkiksi olen monesti olettanut ja pieleen on mennyt. Olen olettanut, että muut tietävät, mitä ajan takaa ja minkälaisen muutoksen haluan, vaikka kommunikointini on ollut hyvinkin vajavaista. On varmaan turha avata sen enempää, miten, ei niin hyvin, nämä tapaukset ovat päättyneet.

Itsensä väheksyminen. Mieheni on Pohjois-Karjalasta, mutta voisi luulla, että hän on yhdysvaltalainen, itsetunto on sen verran kova. Vähän olen häneltä jo oppinut, mutta ihailen suuresti hänen kykyään antaa muiden ymmärtää, miten hyvä hän on missä tahansa, mihin hän ryhtyy. Hän käyttää sujuvasti ilmaisua: “Mä oon sitten hyvä!” lausuen sanat kädet sivuille levitettyinä. Minunhan olisi oikeasti pitänyt ottaa mallia ja ajatella, että kirjoitan ihmisille lomalukemista, koska tottahan toki minun jorinoitani halutaan lukea niin riippumatossa kuin laiturin nokassakin, koska mä olen hyvä. Enni Mustonen ja Reijo Mäki, vaviskaa, rikon myös genren rajoja…

Mikä meitä suomalaisia siis vaivaa? Miksi oikeasti on niin vaikeaa kehua itseään? Aika vaikea sitä on puurtaa eteenpäin, jos itselleen kokoajan hokee, että älähän nyt tyttö, älä häiritse muita, pidä ääntä vasta sitten, kun on tarpeeksi hyvää juttua, mutta silloinkin ihan varovasti vaan.

Piru vie, tästä päivästä lähtien sanon peilikuvalle joka aamu: “Hemmetti, miten hyvältä sä näytät ja kohta sulla on tyttö kuule kustannussopimuksia joka sormella valittavana.” Totuuden torvi takaraivossa mutisi heti, että “aika vaikee tohon on ens huhtikuussa vielä uskoa.”

Ei kuitenkaan kuunnella sitä. 

Kehu sinäkin itseäsi, usko itseesi ja lopeta se olettamusten tekeminen. Ainoa olettamus, mikä kannattaa tehdä, on, että kaikki ovat kiinnostuneita juuri sinusta. Sitä olettamusmallia minäkin ajattelin nyt kokeilla.

 

Ole sielukas johtaja

Kirjastossa katselin kirjahyllyä, jossa oli jos jonkinmoista opasta esimiestyöstä ja johtamisesta. Kirjat lupailivat erilaisia mullistavia itsensä kehittämistaitoja ja uusia kykyjä tiimien vetämiseen kohti yhä kovempia tavoitteita. Teosten kirjoittajat olivat kovan luokan ammattilaisia, monen vuoden työkokemuksen omaavia liiketoimintajohtajia tai yrittäjiä.

Sitten näkökenttään ilmestyi Deepak Chopran kirjoittaa “Sielukas johtaminen”. Chopran teoksiin olen törmännyt lähinnä silloin, kun kyseessä on ollut meditointi tai jokin niin sanottu vaihtoehtohoito. Chopra on intialaistaustainen amerikkalainen lääkäri, joka puhuu ja kirjoittaa hengellisyydestä ja ihmisen kokonaisvaltaisesta hoidosta. Minulle oli siis yllätys, että hän kirjoittaa myös johtamisesta ja kun sitten googlasin, että ihanko tosissaan, niin löytyi enemmänkin tietoa hänen koulutuksistaan yritysjohtajille.

 

Mietin, että tämä kirja on varmasti erilainen, kuin muut johtamisoppaat ja ajatukseni osui oikeaan. Pääosin teksti oli niin korkealentoista, että onnistuin nukahtamaan neljä kertaa ennen sivua 29 mutta sitkeydellä löysin sieltä kuitenkin jotain, jonka aivoni suostuivat kääntämään ymmärrettäväksi. Tähän muuten sivuhuomautuksena on pakko esittää pohdinta, että miksi kaikki meditaatio- hengellisyys- tms itsensähoitamisasiat ovat aina niin vaikeita. Mitä tahansa tekee, niin pitäisi ymmärtää kuun asennot ja onko nouseva vai laskeva ja törmäsikö Venukseen tai missä päin taivaalla Pikku Karhu oli. Näitä ei kuitenkaan selitetä missään, vaan oletuksena on, että kuka tahansa tietää näin tärkeät asiat, sehän on kansanperinnettä. Ehkä se tekee siitä sitten sellaista sopivasti mystistä.

No, mutta mitä minä sitten kirjasta sain irti. Suhteessa sivumäärään, en paljonkaan, mutta seuraava lista oli mielestäni huomion arvoinen ja se kiteyttää hyvin johtamista, siis sitä, minkälaiseksi sinun johtajana tulis pyrkiä. Hiukan näitä piti arkipäiväistää, kun aika korkealentoista oli teksti osin…

  • Johda katsellen ja kuunnellen –– Havainnoi aistiesi avulla ilman ennakkokäsityksiä, tee se sydämellä tunteitasi totellen, lopuksi sielullasi sen näkemyksen ja syvän päämäärän mukaisesti

Aina kun puhutaan sielusta, minulla menee ymmärrys lukkoon. Jotenkin yhdistän sen aina uskontoon ja kärsimykseen. Mutta jos nyt ei takerruta siihen, niin tästä napataan yhdessä se, että älä anna ennakkokäsitysten vaikuttaa päätöksiisi.

Sinulle tullaan joka mutkassa kertomaan erilaisia mielipiteitä ja asioita, jotka joskus ovat tapahtuneet, jotta tietäisit missä mennään tai millainen joku on, että osaat vältellä häntä heti. Tämä tehdään joskus ihan hyvää hyvyyttään, mutta muista sinä kuitenkin muodostaa ihmisistä sekä asioista ihan omat mielikuvasi eli katsele, kuuntele ja minä lisään, että kysele!

Muistan ensimmäisessä johtamisopintojeni harjoittelussa “jouduin” työskentelemään organisaatiomme johtavan hoitajan kanssa. En nukkunut edellisenä yönä lainkaan, sillä minulle oli kerrottu, miten ikävä ihminen hän on, ei ota muita huomioon ja haukkuu joka käänteessä mistä vain keksimästään asiasta. Minun piti siis viettää viikko tämän noidan kanssa ja vatsa sekaisin kiipesin aamulla mielikuvissani tuohon norsunluutorniin, jossa olin asettanut hänet valtaistuimelle seiväs kädessä No loppujen lopuksi se oli yksi opettavaisimmista harjoittelujaksoistani erittäin positiivisen, kannustavan ja auttavan ihmisen toimistossa. Niinpä niin.

  • Opi solmimaan tunnesiteitä — Lopeta jatkuvassa kriisissä eläminen. Tunnista myrkylliset tunteet, jotta voit tunnistaa omat erityiset tarpeesi muiden ihmisten tarpeiden ohella

Sanotaan, että yksityiselämä ja työelämä tulee pitää erillään. Joskus se voi olla hyvin haastavaa, mutta on tärkeää, että tunnistat omat tunteesi ja käytösmallisi, jotta et jatkuvasti siirrä henkilökohtaisia kriisejäsi työhön.

Voin itse sanoa, että olen useimmiten onnistunut tässä melko hyvin, mutta isot kriisit ovat väistämättä vaikuttaneet toimintaan ja silloin on hyvä jäädä joksikin aikaa pois työstä, vaikka kokisikin olevansa korvaamaton. Muista myös, että ei sen aina tarvitse olla kriisi, minä kun kohtasin elämäni rakkauden, kaikki muistioiden reunat oli kirjailtu sydämillä enkä muista kahdesta alkurakkauden täyteisestä kuukaudesta tuon taivaallista. Mutta sen vuoksi ei voinut jäädä työstä pois, vaikka olisi halunnutkin…

  • Herätä tietoisuus — Kysy itseltäsi jatkuvasti, ja innoita tiimiä tekemään samoin, seuraavia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä haluan? Mitä tilanne vaatii?

Eli tunne itsesi. Miten sinä toimit ja millainen olet sekä näytä se avoimesti tiimillesi. Ole oma itsesi. Jos esität jotain muuta, se kuluttaa sinua, alkaa näkymään ja aiheuttaa lopulta hämmennystä.

Minun esimiesurani alkuaikoina olin kyllä niin pihalla, että siihen verrattuna lumiukollakin on homma täysin hanskassa. En tuntenut itseäni lainkaan, toimin mielestäni muiden odotusten mukaisesti. Kantapään kautta on hyvin haastavaa oppia, että kaikkia ei voi miellyttää, varmasti satutin monia, mutta myös itseäni.

  • Teot — On oltava tekoihin suuntautunut, roolimalli ja vastuussa lupauksistaan. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä suhtautua tilanteisiin joustavasti ja huumorilla

Tämä on yksinkertainen. Jos lupaat jotain, se on pidettävä. Vakuutan sinulle, että helpommalla pääset, kun et lupaa mitään. Toinen tärkeä asia on se, että myönnä virheesi. Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta jos sinulla on munaa sanoa, että “juu, minun moka, olen pahoillani”, niin pieleen menneen homman koko kutistuu lähes näkymättömäksi. Ja muista päälle vielä nauraa itsellesi. Ja kolmas juttu on se, että tee myös itse töitä äläkä istu pöydän takana ja odota valmista muilta.

  • Aito voima — Sielun voima on peräisin tietoisuudesta, joka vastaa palautteeseen, mutta on riippumaton mielipiteistä.

Taas tässä häiritsi tuo sielu, se tekee tästä simppelistä asiasta jotenkin kovin juhlallisen, lähes sellaisen, johon ei saa koskea. Ja tämä on siis ihan minun henkilökohtainen ongelmani, koin vain tarvetta jakaa se kanssanne. Mutta siis ota saatavilla oleva informaatio vastaan, mutta käsittele se itse. Opettele vastaamaan saamaasi palautteeseen, oli se millaista tahansa, mutta älä anna mielipiteiden vaikuttaa toimintaasi ja päätöksentekoosi.

Kun menin erääseen työpaikkaan, ensimmäisenä päivänä heti perehdytystilaisuuden jälkeen uusi työtoverini katsoi tarpeelliseksi kertoa minulle, että johtajamme on tosi kamala, hän ei arvosta meitä lainkaan ja yrittää kaikin keinoin saada ammattikuntamme minimiin organisaatiossa. Luonnollisesti tämähän ei pitänyt lainkaan paikkaansa, kuten myöhemmin ihan itse huomasin, mutta jotenkin tällaisen negatiivisen huomion kertominen minulle ensimmäisenä päivänä oli todella tärkeää. Mietin miksi, minkä vuoksi on saatava heti aikaan negatiivin vire ja ylläpidettävä sitä kaiken aikaa. Totuus on, että en tiedä, mietin sitä vieläkin ja mielelläni kuulen, jos jollakin on vastaus.

  • Johda vastuullisesti —Harkittuja riskejä. Teot ja puheet vastaavat sisäisiä arvoja. Johtaja johtaa tiimin korkeampaan tietoisuuteen

Harkitut riskit, se on ymmärrettävää. Ei voi haahuilla sinne tänne, tekemisessäsi tulee olla fokus ja tiimin tulee tietää, mitkä tavoitteet olet asettanut ja miten olet ajatellut, että tiimi ne saavuttaa. Ja sitten vielä, jos kaiken tämän keskellä yhdessä saavutatte korkeamman tietoisuudenkin, niin voisitteko kutsua minut messiin, niin aukeaisi tämä minullekin. Kiitos.

  • Aisti synkronia — Synkronian tunnistaminen on osa yleismaallista tietoisuuden tasoa, kykyä luoda hyvää onnea ympärilleen ja löytää näkymätöntä tukea, joka kannattelee ihmistä korkeammalla tasolla.

Muista, että et ole yksin työtehtävässäsi. Etsi itsellesi kollegoita, joiden kanssa voit jakaa ajatuksiasi, onnistumisia tai epäonnistumisia. Etsi jatkuvasti yhteistyötahoja, joiden avulla ja kanssa saat kehitettyä omaa toimintaasi. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa ja ruokkii luovuutta. Ja taas, jos pääsette yhdessä sinne korkeimmalle, niin viestiä vain minulle. Kiitos

Tekee hyvää välillä astua ulos tottumusten polulta ja kirjastossakin kääntää katsetta muihinkin hyllyihin kuin siihen, minkä eteen on hakukoneen ohjeiden mukaan marssinut. Ei se välttämättä tajuntaa aina räjäytä, mutta täll kertaa minä opin, että johtamista voi tosiaan katsoa monelta eri kantilta, myös sieltä niin sanottujen pehmeämpien arvojen tiimoilta. Johtamistahan tarvitaan kuitenkin loppujen lopuksi joka puolella, jollakin tasolla.

 

Deepak Chopra, Sielukas johtaminen. 2011